{"id":737,"date":"2019-01-23T12:30:38","date_gmt":"2019-01-23T10:30:38","guid":{"rendered":"http:\/\/gastrodontti.home.blog\/?p=737"},"modified":"2020-11-24T18:00:58","modified_gmt":"2020-11-24T16:00:58","slug":"gastrodontti-tutkii-peruna","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/gastrodontti.fi\/wp\/2019\/01\/23\/gastrodontti-tutkii-peruna\/","title":{"rendered":"Gastrodontti tutkii: Peruna"},"content":{"rendered":"\n

Peruna p\u00e4hkin\u00e4nkuoressa<\/h2>\n\n\n\n
\"\"<\/figure>\n\n\n\n

Perunan esihistoria Andeilla<\/h2>\n\n\n\n

Potaattia on sy\u00f6ty jo kauan. Villiperunaa on arvioiden mukaan sy\u00f6ty Titicaca-j\u00e4rven rannoilla jo kymmeni\u00e4 tuhansia vuosia. Ensimm\u00e4isi\u00e4 perunanviljelij\u00f6it\u00e4 olivat alueella elelleet tihuanaco<\/em>-intiaanit, joiden arvellaan kesytt\u00e4neen perunan villilajikkeista arviolta 7000-10000 vuotta sitten. T\u00e4m\u00e4 on selvitetty geneetikko-mystikoiden menetelmill\u00e4 tutkimalla ensimm\u00e4isten lajikkeiden takaisinristetyst\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

\"\"
Altiplano. Perunantamppausyl\u00e4nk\u00f6.<\/figcaption><\/figure><\/div>\n\n\n\n

Ensimm\u00e4iset arkeologiset l\u00f6yd\u00f6t on tehty Perun alueelta inkoja edelt\u00e4neen Ancon-Supe <\/em>sivilisaation 4000 vuotta vanhoista haudoista. Muumioiden lis\u00e4ksi haudoista on l\u00f6ytynyt muumioituneita perunoita. Siit\u00e4, ett\u00e4 perunoita haudattiin sangen arvokkain menoin haudattujen vainajien kanssa, voi p\u00e4\u00e4tell\u00e4 ett\u00e4 perunoita arvostettiin korkealle jo noihin aikoihin. Titicaca-j\u00e4rvell\u00e4 asuneiden intiaanien tiedet\u00e4\u00e4n my\u00f6s valmistaneen perunan muotoista keramiikkaa. Altiplano-yl\u00e4ng\u00f6n Chiripa-intiaanien kaivauksilta on l\u00f6ydetty perunan muotoisia keraamisia astioita. Muun muassa antropomorfisia ihmisperunoita. N\u00e4ist\u00e4 on p\u00e4\u00e4telty perunalla olleen suuri sosiaalinen merkitys chiripa-kansalle.<\/p>\n\n\n\n

\"\"<\/figure><\/div>\n\n\n\n

Altiplanon intiaanikansojen lis\u00e4ksi peruna on ollut t\u00e4rke\u00e4 polttoaine my\u00f6s inka-intiaaneille, jotka valtasivat alueen 1200-luvulla. Perunoiden voimalla inka-armeijoiden arvellaan laajentaneen valtakuntansa esikolumbiaanisen ajan suurimmaksi imperiumiksi.

Inkat s\u00f6iv\u00e4t perunaa monin hyvin samankaltaisin tavoin kun nykyihmiset. Inkat tunsivat muussin, paistetun, keitetyn ja haudutetun perunan lis\u00e4ksi viel\u00e4 muutamia hivenen erikoisempia valmistustapoja. <\/p>\n\n\n\n

Esimerkiksi ruoka\nnimelt\u00e4 toqosh<\/em> valmistettiin niin\nett\u00e4 virtaavaan veteen kaivettiin pieni allas. T\u00e4m\u00e4n j\u00e4lkeen perunat laitettiin\nruohoista punottuun verkkopussiin altaaseen ja peitettiin kivir\u00f6ykki\u00f6ll\u00e4. T\u00e4m\u00e4n\nj\u00e4lkeen odoteltiin puolesta vuodesta vuoteen ett\u00e4 peruna fermentoituu. Kivir\u00f6ykki\u00f6n\nl\u00e4pin virtaava vesi huuhteli perunoista sen pintaan kasvavan haitallisen\nbakteerikasvuston. Fermentoinnin j\u00e4lkeen perunat kuivattiin auringossa ja\ns\u00e4il\u00f6ttin tulevaa  k\u00e4ytt\u00f6\u00e4 varten. Toqosh<\/em>ia nautittiin suurissa juhlissa ja\nsit\u00e4 pidettiin suurena herkkuna voimakkaan makunsa ja hajunsa takia. Sit\u00e4\nk\u00e4ytettiin my\u00f6s l\u00e4\u00e4kinn\u00e4ss\u00e4 ja kaiken lis\u00e4ksi hyv\u00e4ll\u00e4 menestyksell\u00e4, sill\u00e4\nfermentaatioprosessissa toqosh<\/em>iin\nvarastoitui suuria m\u00e4\u00e4ri\u00e4 penisilliini\u00e4 jolla inkat osasivat hoitaa monia\nsairauksia keuhkokuumesta mahahaavaan.  <\/p>\n\n\n\n

Inkat osasivat my\u00f6s pakastekuivata perunoitaan, mik\u00e4 ei ole\nollenkaan hullumpi suoritus kansalta joka ei tuntenut esimerkiksi py\u00f6r\u00e4\u00e4 tai\nrautaa. Tekniikan sijaan inkoilla oli yl\u00e4nk\u00f6 jolla kylm\u00e4 ilmasto ja\nkekseli\u00e4isyytt\u00e4. Chu\u00f1ot valmistettiin niin, ett\u00e4 perunasadosta lajiteltiin\npienet perunat erikseen ja vietiin Altiplanolle, miss\u00e4 y\u00f6pakkaset j\u00e4\u00e4dytt\u00e4v\u00e4t ne\nja p\u00e4ivisin aurinko kuivattaa niist\u00e4 irtoavan nesteen. Viiden p\u00e4iv\u00e4n mittaisen\nj\u00e4\u00e4dytys- ja kuivaussession j\u00e4lkeen pernat koottiin tasamaalle, miss\u00e4 chu\u00f1oja\ntallottiin kokonaisten perhekuntien voimin, jotta loppukin vesi saatiin\npoistettua perunoista. <\/p>\n\n\n\n

\"\"
Pakastekuivattu avaruusperuna. Inkojen sissimuonaa jolla Altiplano vallattiin.<\/figcaption><\/figure>\n\n\n\n
\"\"

Chili\u00e4, nautaa ja Chu\u00f1oja Cuzcon tapaan. <\/figcaption><\/figure><\/div>\n\n\n\n

Lopputulos oli kevyt ja huomattavasti tuoretta perunaa pienempi. Chu\u00f1o s\u00e4ilyv\u00e4t jopa vuosikymmeni\u00e4 sy\u00f6m\u00e4kelpoisena ja ravinnerikkaana ilman sen kummempaa s\u00e4il\u00f6nt\u00e4\u00e4. Juuri chu\u00f1ojen valmistuksen salaisuuden arvellaan olleen inkavaltakunnan armeijoiden menestyksen salaisuus. Armeija jolla oli repussaan pakastekuivattua potaattia, ei tarvinnut huoltolinjaansa muuta kuin vett\u00e4. Pakastekuivattu peruna s\u00e4ilytti makunsa ja ravinteensa my\u00f6s katovuosina s\u00e4\u00e4st\u00e4en inkakansan monelta n\u00e4l\u00e4nh\u00e4d\u00e4lt\u00e4.

Chu\u00f1ot eiv\u00e4t suinkaan kadonneet inkojen my\u00f6t\u00e4. Espanjalaiset valloittajat sy\u00f6ttiv\u00e4t niit\u00e4 ruuaksi kaivosmiehille, jotka louhivat Andeista valtavan hopeaomaisuuden Espanjan valtiolle. Chu\u00f1oja murskataan tai jauhetaan muhennoksiin ja keittoihin viel\u00e4 t\u00e4n\u00e4kin p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 perulaisessa ja bolivialaisessa keitti\u00f6ss\u00e4.  <\/p>\n\n\n\n

Peruna Euroopassa <\/h1>\n\n\n\n

Peruna tuli Andeilta Espanjaan pikemminkin merimiesten kuin varsinaisten l\u00f6yt\u00f6retkeilij\u00f6iden mukana. Konkistadorien ruumat olivat palatessaan t\u00e4ynn\u00e4 arvokkaampia aarteita kuten kultaa, hopeaa ja jalokivi\u00e4, mutta merimiehet olivat pakanneet matkaev\u00e4\u00e4ksi laivoihin perunaa ja maissia mihin olivat tutustuneet uudessa maailmassa.

Espanjalaiset huomasivat pysyv\u00e4ns\u00e4 terveen\u00e4 perunan ansiosta, eik\u00e4 vaaniva keripukki p\u00e4\u00e4ssyt yll\u00e4tt\u00e4m\u00e4\u00e4n. Espanja piti salaisuuden keripukin hoitokeinosta itsell\u00e4\u00e4n ja pitk\u00e4\u00e4n perunaa viljeltiin ainoastaan Kanarian saarilla joka oli l\u00e4hes kaikkien l\u00f6yt\u00f6retkien v\u00e4lisatama. Aiemmin espanjan laivasto oli tiennyt sitrushedelmien hoitavan C-vitamiinin puutostilaa, mutta paremmin s\u00e4ilyv\u00e4n\u00e4 ja helpommin kasvatettavana peruna oli pitk\u00e4\u00e4n Espanjan laivaston salainen ase. <\/p>\n\n\n\n

\"\"
Carolus Clusiuksen akvarelli perunasta vuodelta 1588<\/figcaption><\/figure><\/div>\n\n\n\n

Onneksi my\u00f6s muutkin kuin suuret purjehtijat keksiv\u00e4t saman l\u00e4\u00e4kkeen ja 1500-luvun loppupuolella peruna v\u00e4liss\u00e4 levisi baskikalastajien mukana Espanjasta Irlantiin minne kalastajat pys\u00e4htyiv\u00e4t kuivaamaan turskasaaliitaan. Englantiin perunan kerrotaan levinneen 1580 Sir Francis Draken my\u00f6t\u00e4 t\u00e4m\u00e4n maailmanymp\u00e4rysmatkan my\u00f6t\u00e4. Kuitenkin suurimman kunnian mukulan esittelemisest\u00e4 saa flaamilainen kasvitieteilij\u00e4 Carolus Clusius, joka istutti sit\u00e4 Wieniin, Frankfurtiin ja Leideniin, josta se levisi ymp\u00e4ri manner-Eurooppaa aatelisten puutarhoihin ja luostareiden yrttimaihin. Peruna oli karannut suurten merivaltojen k\u00e4sist\u00e4.

Perunaa sy\u00f6tiin Euroopassa aluksi vain l\u00e4\u00e4kkeen\u00e4, paitsi merenk\u00e4vij\u00e4maissa, sill\u00e4 sen uskottiin olevan myrkyllinen kuten useimmat koisokasvit. V\u00e4ki kutsui sit\u00e4 lempinimell\u00e4 Paholaisen omena ja sen uskottiin pikemminkin aiheuttavan sairauksia kuin parantavan niit\u00e4.

1600-luvulla Espanja oli maailmanmahti ja k\u00e4vi lukuisia sotia ymp\u00e4ri Eurooppaa. My\u00f6s espanjalaiset keksiv\u00e4t antaa perunaa armeijoilleen ja armeijoiden j\u00e4ljilt\u00e4 k\u00e4rsineet maaseudut hoksasivat ottaa perunan k\u00e4ytt\u00f6\u00f6n. Armeijat ry\u00f6steliv\u00e4t usein maanp\u00e4\u00e4lliset viljasadot ravinnokseen, mutta peruna kypsyi maan alla usein yrttimaassa joten se j\u00e4i usein ry\u00f6stelevilt\u00e4 sotilailta rauhaan.<\/p>\n\n\n\n

\"\"
Perunakuningas Fredrik Suuri<\/figcaption><\/figure><\/div>\n\n\n\n

V\u00e4hitellen 1700-luvulla Keski-Euroopan valtaapit\u00e4v\u00e4t havahtuivat perunan erinomaisuuteen ja asiaa tutkittuaan totesivat perunasadon tuottavan 2-4 kertaa enemm\u00e4n kaloreita aarille verrattuna viljaan, sen olevan yht\u00e4 halpaa ja vitamiinirikasta kuin ruisleip\u00e4 eik\u00e4 vaatinut mylly\u00e4 jauhamiseen. Saksan alueella Frederik Suuri, Preussin kuningas sai 1750-luvulla kumottua maanviljelij\u00f6iden vastahakoisuuden perunaa kohtaan ja antoi julistuksen nimelt\u00e4\u00e4n Perunak\u00e4sky (Kartoffelbefehl) <\/em>jossa monisanaisesti ylisti perunan taloudellista terveydellist\u00e4 paremmuutta alaisilleen ja kehoitti kuninkaallisella mandaatilla kaikkia viljelem\u00e4\u00e4n perunoita. T\u00e4m\u00e4n j\u00e4lkeen h\u00e4nest\u00e4 alettiin k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 nime\u00e4 Perunakuningas (Kartoffelk\u00f6nig).<\/em><\/p>\n\n\n\n

<\/p>\n\n\n\n

Peruna Suomessa<\/h1>\n\n\n\n
\"\"\/
Perunapelto kotisuomen Nakkilassa.<\/figcaption><\/figure>\n\n\n\n

Suomeen peruna saapui jo 1730-luvulla saksalaisten\npeltiseppien mukana, kun sep\u00e4t saapuivat komennukselle Inkooseen Fagervikin\nkartanoon. Peruna ei kuitenkaan yleistynyt Suomessa ennen Pommerin sotaa joka\nsodittiin vuosina 1757-1762. Vaikka sota itse j\u00e4i t\u00e4ysin tuloksettomaksi,\nPreussin alueella Ruotsin puolesta sotineet suomalaiset l\u00f6ysiv\u00e4t perunan\nuudella tavalla. V\u00e4hitellen peruna syrj\u00e4ytti nauriin aseman t\u00e4rkeimp\u00e4n\u00e4\nkansallisravintona. <\/p>\n\n\n\n

\"\"
Perunan puolustaja Axell Laurell<\/figcaption><\/figure><\/div>\n\n\n\n

Tieto uudesta mukulasta levisi ymp\u00e4ri maan etenkin\nhengenmiesten v\u00e4lityksell\u00e4. Asikkalan seurakunnan kappalainen Axell Laurell\notti perunan syd\u00e4men asiaksi ja kirjoitti vuonna 1773 oppaan nimelt\u00e4\u00e4n \u201dLyhyk\u00e4inen\nKirjoitus, Potatesten Eli Maan-P\u00e4ronain Wiljelemisest\u00e4, s\u00e4ilytt\u00e4misest\u00e4 ja\nhy\u00f6dytyxest\u00e4 Huonen hallituxesa\u201d.<\/p>\n\n\n\n

Erityisell\u00e4 hengenpalolla asiasta saarnasi my\u00f6s Tyrv\u00e4\u00e4n\nkirkkoherra Anders Lizelius joka saarnasi kirkossaan tuntikausia kirkossaan ja\njulkaisi omassa lehdess\u00e4\u00e4n Suomenkielisiss\u00e4 Tieto-Sanomissa pitki\u00e4 artikkeleita\nperunan paremmuudesta. My\u00f6s Suomen Talousseura teki myyr\u00e4nty\u00f6t\u00e4\nruohonjuuritasolla levitt\u00e4\u00e4kseen perunan ilosanomaa. Talousseuran uurastuksen\ntuloksena ainoastaan Savo ja Karjala pitiv\u00e4t itsepintaisesti kiinni nauriista\nvuonna 1807 annetun selostuksen mukaisesti.<\/p>\n\n\n\n

Perunan suosio suorastaan r\u00e4j\u00e4hti, kun Turkulainen\napteekkari Johan Julin kirjoitti vuonna 1815 opaskirjasen: \u201dNeuwo, Kuinga\nWiinaa, niist\u00e4 Suomen Maasa s\u00e4ilyw\u00e4isist\u00e4 Jyw\u00e4in-Laista ja Maan-Perunoista\nhy\u00f6dyllisim\u00e4ll\u00e4 tawalla taitaan polttaa ja Perunoista Leip\u00e4\u00e4 walmistaa.\u201d<\/p>\n\n\n\n

\"Image
Perunannostoa luovutetussa Karjalassa.<\/figcaption><\/figure>\n\n\n\n

T\u00e4m\u00e4n j\u00e4lkeen my\u00f6s Savo ja Karjala olivat totisesti oppineet\nperunalle, sill\u00e4 pohjoisessa ja id\u00e4ss\u00e4, miss\u00e4 talvi oli pitk\u00e4 ja tuoretta\nravintoa oli hankala saada, pidettiin kellariperunalla keripukki loitolla.\nPerunasta oli tullut Suomen kansallisruokaa. 1900-luku oli Suomessa perunan\nvuosisata. Enimmill\u00e4\u00e4n suomalaisiin upposi perunaa 1950-luvulla, jolloin perunaa\nkului 180 kiloa henke\u00e4 kohti vuodessa. Nykyisin perunan sijasta k\u00e4ytet\u00e4\u00e4n\nentist\u00e4 enemm\u00e4n riisi\u00e4, pastaa ja nuudeleita ja maissijauhoista tehtyj\u00e4 ruokia sek\u00e4\nuudempia tulokkaita bataattia ja quinoaa. Vaikka perunan kulutus on pudonnut 52\nkiloon henke\u00e4 kohti vuodessa  (2017), on\nse silti kirkkaassa k\u00e4rjess\u00e4 suomalaisissa ruokap\u00f6ydiss\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

Kauan el\u00e4k\u00f6\u00f6n Pottu!<\/strong><\/h2>\n\n\n\n

P\u00e4iv\u00e4n resepti:<\/p>\n\n\n\n

\"\"\/

T\u00e4m\u00e4 mies uskoi lujasti perunaan.
Augustin Parmentier(1737-1812) <\/figcaption><\/figure><\/div>\n\n\n\n

P\u00e4iv\u00e4n reseptiin liittyy lyhyt epistola Anders Lizeliuksen hengess\u00e4. \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0
Monelle tuttu purjo-perunasosekeitto on kappale kulinaristista historiaa sekin. Ensimm\u00e4isen kerran resepti on keitetty nimell\u00e4\u00a0Potage Parmentier joka on saanut nimens\u00e4\u00a0Antoine-Augustin Parmentierin (Montdidier August 12, 1737 \u2013 December 13, 1813) mukaan. Parmentier oli Ranskassa s\u00e4lli joka sai aikaan sen, ett\u00e4 tuon ajan l\u00e4\u00e4kint\u00e4viranomaiset muuttivat mielt\u00e4\u00e4n perunan sy\u00f6m\u00e4kelpoisuudesta. Parmentier tutki perunaa perusteellisesti ja totesi tieteellisesti sen ravitsevuuden ja sai pitk\u00e4llisen pr-kampanjan j\u00e4lkeen my\u00f6s kansan uskomaan asian. Parmentier my\u00f6s tutki ruuan s\u00e4ilytyst\u00e4 kylm\u00e4ss\u00e4 ensimm\u00e4isen\u00e4 ja oli muutenkin ajan edell\u00e4k\u00e4vij\u00e4 ravitsemustieteess\u00e4 ja terveydenhuollossa. H\u00e4nen ansiostaan Napoleonin Ranskassa k\u00e4ynnistyi ensimm\u00e4inen pakollinen rokotuskampanja isorokkoa vastaan.
\u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 \u00a0 Parmentier ty\u00f6skenteli ankarasti perunan maineen puhdistamiseksi ja tuli samalla kitkeneeksi n\u00e4l\u00e4nh\u00e4d\u00e4n Pohjois-Ranskasta. Kiitokseksi t\u00e4st\u00e4 Parmentierin mukaan on nimetty useita perunaruokia. Itseasiassa, joidenkin historioitsijoiden mukaan ajan tapa oli kutsua kaikkia perunaruokia nimell\u00e4 ”Parmentier”, mutta t\u00e4m\u00e4 tapa on j\u00e4\u00e4nyt historian siipien varjoon. Muita Parmentierin mukaan nimettyj\u00e4 parmentierej\u00e4 ovat mm.\u00a0Hachis Parmentier ja Pommes Parmentier.<\/p>\n\n\n\n

\n


Purjo-perunasosekeitto eli Potage Parmentier <\/a><\/p>\n<\/div><\/div>\n\n\n\n



<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Peruna p\u00e4hkin\u00e4nkuoressa Perunan esihistoria Andeilla Potaattia on sy\u00f6ty jo kauan. Villiperunaa on arvioiden mukaan sy\u00f6ty Titicaca-j\u00e4rven rannoilla jo kymmeni\u00e4 tuhansia vuosia. Ensimm\u00e4isi\u00e4 perunanviljelij\u00f6it\u00e4 olivat alueella elelleet tihuanaco-intiaanit, joiden arvellaan kesytt\u00e4neen perunan villilajikkeista arviolta 7000-10000 vuotta sitten. T\u00e4m\u00e4 on selvitetty geneetikko-mystikoiden menetelmill\u00e4 tutkimalla ensimm\u00e4isten lajikkeiden takaisinristetyst\u00e4. Ensimm\u00e4iset arkeologiset l\u00f6yd\u00f6t on tehty Perun alueelta inkoja edelt\u00e4neen Ancon-Supe […]<\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":1916,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"_mi_skip_tracking":false,"_monsterinsights_sitenote_active":false,"_monsterinsights_sitenote_note":"","_monsterinsights_sitenote_category":0,"spay_email":"","jetpack_publicize_message":"","jetpack_is_tweetstorm":false},"categories":[2,5],"tags":[3373],"jetpack_featured_media_url":"https:\/\/gastrodontti.fi\/wp\/wp-content\/uploads\/2019\/01\/artikkelikuva-peruna.jpg","jetpack_publicize_connections":[],"yoast_head":"\n\n\n\n\n\n\n\n\n\n\n\n\n\t\n\t\n\n\n\n\n\t\n\t\n\t\n