Pinaatti. Se on vihannes. Maailman lapsien tasapuolisesti vihaama pakkovihreä, rakastettu rautaisannos ja Kippari-Kallen voimien salaisuus. Harvempi kuitenkin tietää että Kippari-Kallen rautaisten voimien lähteenä pidetään pinaatin A-vitamiinia eikä suinkaan rautaa. Saksalaisen tiedemiehen Emil von Wolffin laskelmissa vuonna 1870 tapahtuneen hienoisen desimaalivirheen takia 1930-luvulle asti pinaatin uskottiin sisältävän kymmenkertaisen määrän rautaa verrattuna todelliseen määrään. (Joskin uusimmat tutkimukset osoittavat ettei Wolffin virhe ollut niinkään desimaalipilkuista johtuva, vaan pikemminkin 1800-luvun tieteellisten aparaattien epätarkkuuden tulos.) Kaikesta huolimatta pinaatissa on siis reilusti rautaa, mutta ei sillä siis mitään instant-lihaksia saa.
Kippari-Kallen oli kuitenkin nähty syövän pinaattia jo vuodesta 1929 lähtien, joten tieteellisen virheen paljastuttua ilmoitettiin että syy onkin A-vitamiinissa. Tämäkin sinänsä on mielenkiintoista, sillä pinaatissa ei ole erityisen paljon A-vitamiinia, vaan beetakaroteenia, mitä on yli kymmenkertainen määrä verrattuna A-vitamiiniin. Beetakaroteeni kyllä muuttuu elimistössä A-vitamiiniksi, joten tämä ei lieni kynnyskysymys. Tämäkin määrä tieteellistä historiaa riittää hämmentämään Gastrodontin käsitystä Kippari-Kallen voimista aivan riittävästi.
Gastrodontti itse on pienestä dontinrääpäleestä lähtien ollut pinaatin ystävä, varsinkin kypsennetyn. Yleinen käsitys pinaatista kuitenkin lienee että lapsille se aiheuttaa pahimmat ruokapöydästäpakoreaktiot. Yhdessä ruusukaalin ja parsakaalin kanssa pinaatti on ajanut lapsia linnoittautumaan huoneisiinsa ilman päivällistä enemmän kuin mikään muu ruoka-aine.
Pinaatin pitkä taival antiikista
Euroopassa pinaatti on kauhistuttanut lapsia jo tuhannen vuoden ajan. Sen tiedetään saapuneen Eurooppaan Espanjan vallanneiden maurien mukana Persiasta tuhatluvulla. Nykyisen Iranin alueella lapset ovat kärsineet siis pinaatista jo 600-luvulta eaa. lähtien. Joidenkin lähteiden mukaan kärsimys on tosin alkanut kiinalaislasten kohdalla jo noin vuonna 600 ennen ajanlaskua. [Tuoreen tiedon mukaan sen kerrotaan saapuneen Intiasta vuonna 649 jaa. ja sitä on Kiinassa kutsuttu nimellä ”persialainen vihannes”, josta voidaan päätellä että persialaiset olivat vastuussa myös pinaatin viemisestä Intiaan.]
Varhaiskeskiajalla eurooppalaisen sivistyksen liekkiä kannatelleet arabilääkärit tiesivät pinaatin olevan terveellinen kasvi, sillä ensimmäinen kirjallinen maininta pinaatista on peräisin 900-luvulta al-Razin lääketieteellisestä teoksesta. [Nykyisin siis kiinalaisesta teoksesta vuodelta 649] Eräs arabialainen kirjailija Ibn al-Awam totesi pinaatista 1100-luvulla sen olevan ”vihannesten prinssi”. Pinaatti siis on nauttinut suurta suosiota Lähi-Idässä jo pitkään.
Keskiajalla Euroopassa pinaatti sai kitkerästä mausta huolimatta suuren suosion, sillä varhaisen kevään vihanneksena se sopi oivallisesti pääsiäispaaston riuduttamien eurooppalaisten pöytiin. Tosin se nautittiin kitkerästä mausta johtuen sokerin kanssa makeana ruokana. Tämän lisäksi sitä käytettiin vaatteiden värjäämiseen. Gastrodontti ei löydä asialle historiallista tukea, mutta on varma että sitä on käytetty myös lasten pelotteluun.
Vuonna 1533 Katariina de’Medicin noustua Ranskan hallitsijaksi, tämän kerrotaan kilahtaneen pinaattiin siinä määrin että hänen oli saatava sitä jokaisella aterialla. Kuningatar on varmasti ollut terveessä kunnossa. Historia ei tosin kerro, kuoliko Katariina de’Medici A-vitamiinin yliannostukseen. Gastrodontti epäilee ettei, sillä 1500-luvulla ei ollut aivan tavallista elää 70-vuotiaaksi. Ranskalaiseen keittiökieleen tämä historiallinen alaviite on jäänyt siten, että kaikkia pinaatista valmistettuja ruokia kutsutaan ”florentiineiksi” Katariinan syntykaupungin Firenzen mukaan. Florence on nimi millä ranskalaiset ja englantilaiset omin lupinensa kutsuvat Firenzen kaupunkia Italiassa.
Ensimmäisessä maailmansodassa ranskalaisille sotilaille juotettiin pinaattimehulla terästettyä viiniä ilmeisesti verenvuotojen nopeamman tyrehtymisen toivossa. Historia ei kerro, vähensikö tämä ranskalaisten tappioita, mutta siitä voitaneen olla yhtä mieltä, etteivät Ranskan sotilaat keripukkiin kuolleet. Se tosin on sanottu, että ranskalaiset sotilaat syövät sodissa kaikkein parasta ruokaa ja tämä tieto kyllä tukee tuota havaintoa.
Rakkaalla lapsella on monta nimeä.
Spinacia oleracea on latinaa. Suomeksi se tarkoittaa suunnilleen ’pataan pantava pinaatti’ ja on aika erikoinen kaveri. Siinä on niin paljon oksaalihappoa ja nitraatteja, ettei se suurissa määrissä itseasiassa ole edes terveellistä (etenkään jos sattuu olemaan pieni vauva). Oksaalihappo estää rautaa imeytymästä, mikä on varsin harmillista näin rautaisessa vihanneksessa. Tästä syystä pinaatti esiintyy useimmiten maitopohjaisissa ruuissa, sillä maidon kalsium sitoo oksaalihappoa ja edistää raudan imeytymistä.
Kielellisesti pinaatti yhdistää eurooppalaisia mahtavasti. Uralilta Atlantille melkein kaikki kansat kutsuvat pinaattiaan latinankielisestä Spinacia oleracea – nimestä johdetuillanimillä. Romaanisissa kielissä se on miltei sääntö ja jopa suomalais-ugrilaiset on saatu samaan ruotuun. Se mikä meille on pinaatti, on unkarissa Spenót, latviassa Spināti ja viroksi spinat. Slaavit ovat omilla Шпинат (shpinat)-sanan johdannaisilla kohtalaisen yhtämieltä romaanisten kielten kanssa pinaatista. Myös skandinaaviset kielet ovat onnellisen samaa mieltä että vihannesten prinssi on nimeltään Spinat tai jotain hyvin lähellä sinnepäin. Jopa turkin kielessä, mikä on pari aavistusta kauempana latinasta kuin edellä mainitut, on pinaatti selvästi samanmielinen Ispanak.
Viihdyttävän poikkeuksen linjasta kapinallisuudellaan luovat skotlannin Hebrideillä puhutun gaelin funky bloinigean-gàrraidh ja noiden aina yhtä vekkuleiden baskien Ziazerba. Jos eurooppaa mahtuu vielä muita punkkareita tässä asiassa, tulkaa ihmeessä kertomaan. Varsinkin jos törmäätte udmurtin tai mordvan sanoihin pinaatille, olisi hienoa saada vahvistus teorialle siitä että uralilaiset kielet seisovat yhdessä rintamassa pinaatin suhteen.
Gastrodontin tutkimusten johtopäätös on se, että pinaatti on monipuolinen ja moniulotteinen vihannes. Vihattu ja rakastettu vihannes joka lähtöön. Tekipä pinaatista sitten ricotta-juuston kanssa raviolia tai kotikutoisemmin vaikka pinaattikeittoa täytyy todeta, että pinaatti on ansainnut paikkansa maailman ruokapöydissä.
Valmistaudu kohtaamaan vihannesten prinssi näissä resepteissä:
Kuvat: Wikimedia Commons
