lauantai, kesäkuu 22, 2024

Pasta Gamberetti – Muistojeni katkarapupasta

Joskus parikymmentä vuotta sitten, kun olin vielä jonkin verran noviisimpi ruuanlaittaja söin ravintolassa annoksen katkarapupastaa joka räjäytti mieleni. Ravintolan nimi ei ole jäänyt mieleen ja annoksen nimi oli tyhjentävästi Spaghetti con Gamberétti. Eli siis lyhykäisyydessään spaghettia katkaravuilla. Eikä edes Spaghetti con Gamberi, joka tarkoittaa isoja katkarapuja, sillä diminutiivi gamberétti viittaa meikäläisiin pikkukatkarapuihin. Sikäläisittäin aika arkista.

Silti, tuo ruoka jäi kummittelemaan mieleen koska se oli niin tolkuttoman hyvää. Olen sen jälkeen koettanut valmistaa samaa kymmeniä kertoja ja aina se on jotenkin jäänyt vajaaksi. Osittain johtunee siitä että makuaistin kehittyessä muistikuva ruuasta pakenee edelläni kohti kulinaarista täydellisyyttä. Tämä versio on kuitenkin todella lähellä muistikuvieni katkarapupastaa. Vaikka se onkin hieman arkista jopa meikäläiseen makuun, mutta karanteeniruokana aivan loistavaa. Ainekset kulkevat kotiinkuljetuksena ja eivät sisällä mitään valkoviiniä eksoottisempaa.

Parmesaanin käytöstä pastan kanssa tapaan olla hieman eri mieltä italialaisten kanssa. Italialaiset eivät käytä parmesaania pastassa joka sisältää mereneläviä. Tavan taustalla on ajatus että parmesaani kävelee hienovaraisen äyriäisten maun ylitse. Itse en kuitenkaan kärsi tunnontuskista lisätä kunnolla kypsytettyä parmalaista katkarapupastaan. Tämän taustalla on todennäköisesti pakastekatkaravut. Hyvähän se on sanoa kun on kolmelta suunnalta Välimeren ympäröimä, eikä tuoreet äyriäiset ole mistään yli tunnin matkan päässä. Tuoreiden äyriäisten kanssa tilanne saattaisi olla toinen.

Tässä kuitenkin ihanan simppeli, todella ihana katkarapupasta joka palauttaa minut lähemmäs sen pienen ehkä Turkulaisen italialaisravintolan muistoa.

Castellani con gamberétti alla Gastrodonte

Tämän ruuan kanssa saa käyttää ihan mitä tahansa pastaa. Meiltä sattui löytymään Barillan harvinaisuutta castellani-pastaa joten se valikoitui lautaselle.

Tähän ruokaan saa halutessaan laittaa parmesaania. Tällä ei haeta absoluuttista autenttisuutta vaan yksinkertaisesti makua. Meillä sattui olemaan jäljellä vielä Italiasta tuotua 5 vuotta kypsytettyä Parmigiano Reggianoa, joka pääsi koristeeksi lautaselle. Hyvää se vaan oli.

Ainekset:

  • 400g pastaa
  • 200g katkarapuja
  • 2rkl voita
  • 1rkl öljyä
  • 6 kynttä valkosipulia
  • 1 sipuli
  • 1.5dl kuivaa valkoviiniä
  • 1rkl hummerifondia
  • 1rkl kalafondia
  • 2rkl tomaattipyrettä
  • 4dl kuohukermaa
  • 1tl maizena-suurustetta
  • 1tl fariinisokeria
  • kourallinen silputtua tilliä
  • hyppysellinen savustettua mustapippuria
  • loraus sitruunamehua
  • loraus balsamicoa

Valmistelu:

Sulata katkaravut mieluiten jääkaapissa edellisen yön aikana, mutta hätätilanteessa kädenlämpöisessä vedessä siivilässä. Hienonna sipuli ja valkosipuli. Silppua tilli todella hienoksi.

Valmistus:

Laita pasta kiehumaan. Kuumenna pannu keskikuumaksi ja sulata voi pannussa. Lorauta öljyä perään ettei voi pala. Lisää sipulit ja kuullota kaikessa rauhassa runsaassa öljyssä läpikuultavaksi. Lisää valkosipuli ja paistele pari minuuttia kunnes rikinkatku häviää. Lisää tomaattipyre ja paista kunnes pyre tummuu. Kaada viini pannuun ja anna kiehua hetken. Lisää fondit ja pippuri, sitruunamehu ja balsamico. Kun enin neste on haihtunut, lisää kerma ja sekoita. Suurusta maizenalla kastikkeen vahvuiseksi. Kun pasta on valmista, valuta se. Heitä katkaravut ja tilli kastikkeeseen. Sekoita hyvin ja tarkista suola. Lisää tarvittaessa. Tarjoile pastan kanssa parmesaania jos siltä tuntuu.