Bataatti on sitten jännä mukula. Ensimmäisenä tulee mieleen että se olisi sukua potaatille, kun on niin saman oloinen ja englanniksi sen nimikin on sweet potato, mutta itseasiassa peruna on aika kaukaista sukua bataatille.
Lähin tunnettu lähisukulainen bataatille onkin hipeille ja kukkaharrastajille tuttu Päivänsini (Ipomoea tricolor). Kukka ei varsinaisesti ole syötävää ja päivänsinen syöminen saattaa tuottaa jännittävän yllätyksen, sillä sen siemenet sisältävät d-lysergihapon amidia, eli LSA:ta joka on LSD:n sukulainen psykedeeli ja sitä onkin käytetty Etelä-Amerikassa lääkinnällisiin ja hengellisiin tarkoituksiin kautta historian. Bataatti puolestaan on tältä osin turvallinen, eikä saa liikennemerkkejä juttelemaan sinulle mukavia, vaikka ruoka olisi kuinka hyvää. Bataatti on enemmän ruumiin ravintoa. Siinä on enemmän energiaa kuin perunassa, beetakaroteenia ja antioksidantteja, sekä aivan hillitön määrä A-vitamiinia. Perunan ja porkkanan parhaat puolet samoissa kuorissa.
Bataatilla on todella mielenkiintoinen historia. Se on kotoisin Väli-Amerikasta, jossa sitä on viljelty noin jo noin 5000 vuotta sitten, ja se on päätynyt Eurooppaan Kolumbuksen mukana. Aasiaan se päätyi kuitenkin päinvastaista reittiä ja tiedemiehille on vieläkin mysteeri miten tarkkaan ottaen bataatti on levinnyt Etelä-Amerikasta Tyynen meren yli vastoin merivirtoja. Jotkut ennakkoluulottomat tutkijat ovat esittäneet että Australiasta lähteneet kanoottikansat, jotka sokkona lähtivät Tyynelle valtamerelle siinä toivossa että sieltä löytyisi maata, päätyivät lopulta myös Etelä-Amerikkaan saakka ja kävivät bataattikauppaa inkojen ja aimarojen kanssa. Tähän kieltämättä viittaa se, että lingvistisesti proto-polynesian sana bataatille on sama kuin aimaran ja ketšuan kielessä, joita puhuttiin nykyisen Perun alueella. Samoin Havaijin alkuperäiskansan sekä Uudessa Seelannissa asuvien maoreiden sana bataatille on suoraa lainaa proto-polynesian kielen sanasta. Lingvisteille tämä riittää osoitukseksi siitä että kanootilla voi ylittää Tyynen meren. Tutkijan uskottavuus voi kuitenkin olla koetuksella, jos menee väittämään näin ilman arkeologista todistusaineistoa.
Olipa bataatti osoitus kontaktista Tyynen meren yli tai ei, saapuipa bataatti polynesiaan kellumalla merivirtoja vastaan vai valtavan jättiläisalbatrossin elimistössä, radiohiiliajoituksella on kuitenkin voitu todeta, että polynesialaiset merininjat jotka asuttivat Tyynen meren pikkusaaret soutivat joskus myös takaisin länteen päin. Heidän mukanaan bataatti levisi mm. Havaijille ja Uuteen Seelantiin josta se pääsi taas leviämään laajemminkin Aasiaan.
Ensimmäinen kirjallinen merkintä bataatista Aasiassa on Kiinasta vuodelta 1594. kun kuvernööri Jin Xuezeng kehotti kansalaisiaan kasvattamaan Luzonista (sijaitsee nykyään Filippiineillä) tuotua bataattia joka ei olisi yhtä herkkää satovahingoille kuin riisi. Samasta syystä se tuotiin Okinawalle 1600-luvun alussa, joka myrskyisen sijaintinsa takia kärsi usein nälänhätää taifuunien hävitettyä riisisatoja.
Japanin mannermaalle ja Koreaan bataatti levisi 1600-luvulla Okinawalta ja 1700-luvulla hallinneen Shōgunin Togugawa Yoshimunen kerrotaan kasvaneen bataattia yksityisessä puutarhassaan. Ilmankos eivät japanilaiset olleet niin vaikuttuneita portugalilaisten esitellessä Uudesta maailmasta tuomiaan ihmeitä. ”Bataatti? Juu, meillä on sitä jo”. On siinä ollut bacalhaun syöjillä ihmettelemistä. Varsinkin kun portugalilaiset eivät itse syöneet bataattia, vaan arvostivat sitä itse vain esteettisistä syistä.
Bataatin värit ja lajikkeet
Bataattia löytyy monessa eri muodossa. Kasviksessa vaihtelee niin kuoren kuin malton väri ja maussa on pieniä hienovaraisia vivahde-eroja. värierot syntyvät eri lajikkeiden betalaiini- ja karotenoidipitoisuuksista. Betalaiini on punajuuren väriaine ja karoteinoidi antaa värin porkkanalle. Bataatista on olemassa myös versio jossa näitä kumpaakaan ei ole lainkaan. Tällöin bataatin malto on valkoista.
Bataatin suosittuus maailmalla vaihtelee hauskasti väreittäin. Yhdysvalloissa bataatista syödään oikeastaan ainoastaan oranssia lajiketta. Yhdysvalloissa bataattia syödään runsaasti, etenkin nk. syvässä etelässä. Oranssi bataatti kuuluu olennaisena alkuaineena kreolikeittiöön. Oranssi variantti on makea ja sopii siksi niin hyvin tuliseen Louisiana-tyyliseen kreoliruokaan. Sikäläiset tosin hämmentävät kuviota entisestään kutsumalla bataattia jamssiksi, joka taas on ihan eri juures. Mississipin suistossa bataatista (tai jamssista, vihta vasta) tehdään usein piirakoita, puuroa, ranskalaisia, muussia, uunibataattia ja pataruokia. Se toimii monipuolisesti samalla tavalla kuin peruna kotisuomessa.
Karibian saarilla syödään boniato nimistä lajiketta, joka on kermanvärinen sisältä ja violetti ulkoa. Sen malto on kuivempi ja vähemmän makea. Matalamman nestesisällön ansiosta se paistuu rapeaksi eikä mene muussiksi niinkuin oranssi variantti. Saarilla sitä syödään usein paistettuna tulisten mojo-kastikkeiden kanssa tai muussattuna esimerkiksi kookosmaidon kanssa. Se on latinalaisessa amerikassa yksi suosituimmista bataattilajikkeista.
Bataatissa on hurjan paljon vitamiineja verrattuna perunaan. C-vitamiinia 100g:ssa bataattia on 24% päiväannoksesta, mikä on 30% enemmän kuin perunassa. E-vitamiinia bataatissa on 26 kertaa enemmän kuin perunassa. Beetakaroteenia on huikeat 8500 kertaa enemmän kuin perunassa. A-vitamiinia on 100g:ssa perunaa 2IU:ta, mutta bataatissa yli 14000IU:ta.
Afrikassa bataatista on jalostettu runsaasti vitamiineja sisältävä tumman oranssi muoto. Siinä on vieläkin enemmän beetakaroteenia ja A-vitamiinia kuin muun värisissä muunnoksissa. Porkkanan värisen bataatin beetakaroteeni muuttuu elimistössä A-vitamiiniksi, minkä puutostila on krooninen monissa Afrikan maissa. Ugandassa, jossa asiaa on tutkittu akateemisella tasolla, on saatu tuloksia lapsikuolleisuuden alentamisessa pelkästään tuomalla runsaammin beetakaroteenia sisältävän bataatin paikalliseen ruokavalioon.
Afrikassa bataatin lehtiä käytetään myös ruuanlaitossa pinaatin tapaan ja itse mukula usein kuivataan ja syödään maapähkinäkastikkeen kanssa tai jauhetaan jauhoksi, jolla monissa keittiöissä korvataan vehnä leivonnassa.
Japanissa syödään paljon bataattia niin pääruuissa kuin jälkiruuissakin. Estetiikasta tärkeät japanilaiset arvostavat eniten keltamaltoista satsumaimo-lajiketta ja okinawalaista beni-imo-lajiketta. Japanissa, niinkuin laajalti muuallakin pohjoisessa Aasiassa bataattia syödään talvella paahdettuna katuruokana. Japaniksi sitä kutsutaan nimellä ishi yaki-imo, eli ”kivipaistettu bataatti” vanhan valmistustavan mukaan. Nykyisin katukauppiailla on kärryissään kasa halkoja ja terästynnyristä tehty uuni, jolla bataatit paahdetaan.
Paahdettu bataatti on niin suurta herkkua, että japanilaiset ja korealaiset ovat oppineet rakastamaan sitä kesälläkin. Koreassa myydään suurena herkkuna paistetun bataatin muotoista jäätelöä, jossa on vohvelikuori ja sisällä bataattijäätelöä. Japanilaiset taas vannovat kesäisin jäähdytetyn bataattismoothien nimeen joka viilentää ihanasti tuskallisen kuuman kesän helteissä.
Japanilaiset syövät bataattia myös uppopaistettuna tempurana, tekevät siitä makeisia ja käyttävät saken sukuista Shōchūa. Korealaiset tekevät siitä nuudeleita ja paikalliset Pizza Hutit tarjoavat sitä asiakkailleen pizzan täytteenä. Kaakkois-Aasialaisissa ruokakulttuureissa sitä syödään curryissa ja siitä tehdää leipää. Lähi-idässä se tarjoillaan mm. paistettuna kikherneiden, jugurtin tai tahinin kanssa.
Bataatilla on vankka sija maailman lautasilla. Sitä syödään lukemattomissa eri muodoissa ja makuyhdistelmissä. Oikeastaan Eurooppa on alue johon se on juurtunut kaikkein heikoimmin, sillä niinkuin perunaakin myös bataattia pidettiin alunperin myrkyllisenä koisokasvina. Edelleen moni suomalainen vierastaa bataattia, eikä oikein osaa käyttää sitä niin monipuolisesti kuin se tarjoaa mahdollisuuksia. Onneksi maailma on täynnä bataattireseptejä.
