Vielä sananen Penangin ruokakulttuurista. Lauantaisessa postauksessa Penangista mainitsin sivulauseessa että kiinalaisia on ollut Penangissa jo Ming-dynastian ajoista lähtien. Historia asian ympärillä on siinä määrin mielenkiintoinen että päätin kirjoittaa asiasta lisää. Ja ruoka. Se saa veden kielelle pelkästään reseptejä lukemalla.
Erään mielenkiintoisen vivahteen Penangin ruokakulttuuriin tuovat lisänsä niin kutsutut salmikiinalaiset. Tai baba nyonyat tai peranakan-kiinalaiset kuten heidän kulttuurinsa jälkeläiset itseään kutsuvat. Aluksi lyhyesti historiasta.
Löytöretkeilijä Zheng He:n levitettyä islamia Kaakkois-Aasiaan Malakan niemimaata nousi hallitsemaan Malakan sulttaani. Ming-kauden keisari muodosti Malakan sultanaatin kanssa kauppasuhteet sillä seurauksella että Malakan salmen rannoille alkoi 1400-luvulla muuttoliike joka koostui lähinnä kiinalaisista virkamiehistä ja kauppiaista.
Legendan mukaan Ming-keisari lähetti tyttärensä Hang Li Po:n Malakan sulttaanille kiitokseksi sulttaanin lähettämistä lahjoista. Prinsessan mukana seurueeseen kerrotaan kuuluneen 500 nuorta aatelista Kiinasta. Näistä kerrotaan sittemmin periytyneen Salmikiinalainen kulttuuri. Legendasta ei ole historiallista tietoa, mutta se tiedetään että muuttoaalto koostui lähinnä Guangdongista ja Fujianista lähteneistä miehistä jotka asettuivat sultanaatin alueelle ja menivät paikallisten naisten kanssa naimisiin.
Muutamien sukupolvien kuluessa salmikiinalaisten jälkeläiset olivat muodostaneet selkeästi erottuvan erilliskulttuurin, jossa oli piirteitä sekä malakan kulttuureista että etelä-Kiinasta. Salmikiinalaisten keskuudessa oli tavallista lähettää tyttäriä Kiinaan etsimään aviomiehiä tai että Kiinasta tuotiin morsiamia Salmikiinalaisille pojille. Tällä tavoin Salmikiinalainen kulttuuri pysyi erillisenä eikä täysin sekoittunut alueen malajilaiseen yhtenäiskulttuuriin.
Salmikiinalaisia kulttuureita kehittyi myös Indonesian Jaavalla ja Thaimaan Phuketissa, mutta tässä artikkelissa keskityn lähinnä Malakan niemimaan peranakan-kulttuuriin.
Malakan sulttaanikunnassa salmikiinalaiset eivät ehtineet asua edes sataa vuotta, kun 1500-luvun alussa raskaasti aseistetut portugalilaiset imperialistit hävitettivät Malakan sulttaanikunnan ja valtasivat sen alueen. Siirtomaa-aika oli alkanut ja koko Kaakkois-Aasia oli muuttunut länsimaisten valtapyrkimyksien pelikentäksi. Salmikiinalaiset omaksuivat vuorostaan piirteitä portugalilaisten siirtomaaherrojen kulttuurista.
Myös Hollannin Itä-Intian kauppakomppania havitteli Malakan rikkauksia ja aloitti 1600-luvun alussa kampanjan tuhotakseen portugalilaisten vallan alueella. Hollantilaiset valtasivat portugalilaisten alueet lopullisesti vuonna 1641 ja peranakan-kiinalaiset alkoivat opetella hollantilaista pitsinnypläystä perinnekäsityönä.
Hollannin Itä-Intian kauppakomppania (VOC) hallitsi niemimaata lähes kaksi vuosisataa. 1700-luvulla Britit opettivat kiinalaiset polttamaan oopiumia ja oopiumisotien jälkeen alistivat Kiinan siirtomaakseen. 1800-luvulla Euroopassa riehuneiden Napoleonin sotien jälkimainingeissa Britit ja Hollantilaiset vaihtoivat käsiä vuonna 1824. Malakan niemimaa sekä Singapore siirtyi Brittiläisen Imperiumin hallintaan ja Hollanti sai brittien siirtokunnat Malakansalmen eteläpuolella Sumatralla.
Tästä alkoi toinen, suurempi kiinalaisten muuttoaalto manner-Kiinasta. Peranakan-kulttuuri sai vetoapua myös kun baba nyonyat kaikkialta Malakan niemimaalta hakeutuivat brittien hallitsemiin Salmisiirtokuntiin Penangiin, Singaporeen ja Malakkaan. Jopa siinä määrin että niiden asukkaista enemmistö oli kiinalaistaustaisia. Peranakan-kiinalaiset saivat siirtomaaisänniltä usein korkeakoulutuksen sillä heidän kielitaitonsa kattoi sekä kiinan- että malaijinkieliset kansanosat paremmin kuin mannerkiinalaisilla siirtolaisilla. Salmikiinalaiset muodostivat siirtokunnissa kauppias- ja virkamiesluokan jonka kautta Britit hallitsivat siirtokuntien kasvavaa kiinalaisväestöä sekä pientä malajivähemmistöä.
Siirtomaa-ajan lähestyessä loppuaan, intialaisten kapinoivat ja Britiläinen imperiumi päätti käyttää Singaporea ja Penangia vankisiirtokuntina. Näin siirtokuntiin saatiin myös intialaista kulttuuria, jotka vaikuttivan myös salmikiinalaisten kulttuurissa. Itse asiassa nimessä baba nyonya näkyy hyvin koko Penangin salmikiinalainen historia. Baba tulee intian hindustanin kielestä ja tarkoittaa arvostettua vanhusta tai isoisää. Tällä nimellä Intiasta saapuneet vangit puhuttelivat salmikiinalaisia byrokraatteja. Nyonya taas on muuntunut portugalin kielen sanoista dona ja senhora joilla puhuteltiin korkea-arvoista rouvaa.
Salmikiinalaisten kulttuuri kukoisti itsenäisenä Salmisiirtokunnissa vielä 1900-luvulle asti. Vuonna 1929 Yhdysvalloissa suuresta pörssiromahduksesta alkanut lama löi kuitenkin laineitaan tsunamin tavoin myös Brittiläisessä Imperiumissa ja osui etenkin salmikiinalaisten hallitsemaan kumikauppaan. Samalla kun lama vei peranakan-kiinalaisilta varallisuuden, toinen maailmansota teki tuloaan. Vuonna 1941 japanilaiset valtasivat Malakan niemimaan ja vaikka britit saivatkin sodan jälkeen alueet lyhyeksi aikaa takaisin, ei salmikiinalaisten erilliskulttuuri enää koskaan noussut entisekseen himmeni hiljalleen Malakan niemimaan historialliseksi taustakankaaksi.
Peranakan-keittiö
Salmikiinalaista keittiötä kutsutaan usein nimillä peranakan cuisine ja nyonya cuisine. Käytännössä ne ovat siis sama asia. Peranakan-keittiössä yhdistyvät manner-Kiinan Guangdongin ja Fujianin keittiöperinteet Malakansalmen raaka-aineisiin ja historiallisiin lisämausteisiin.
Keittiön kiinalaisten juurien ansiosta Penangilla syödään nuudeleita. Samoin penangin stir-fryt ovat lähtöisin Fujianin wok-perinteestä. Penangilaisessa nyonya-keittiössä vilahtelee myös intialaisia mausteita ja viitteitä portugalilaisista, hollantilaisista ja brittiläisistä vaikutteista.
Peranakan-keittiö on yksi vanhimmista fuusiokeittiöistä. Siinä on runsaasti paikallista vaihtelua riippuen siitä puhutaanko Penangin peranakan-keittiöstä vai Singaporen. Esimerkkinä vaikkapa eilisen keitto Laksa. Se on kehitelty Penangissa ja sikäläinen versio Assam laksa on hapan, tulinen ja tamarindilla maustettu. Laksa Lemak on jonka resepti on edellisessä postauksessa on Singaporen peranakan-keittiöstä kotoisin ja siinä tuntuvat selvästi enemmän indonesialaisen keittiön vaikutteet kookosmaidon ja kurkumanjuuren muodossa. Siam laksa on taas Phuketin peranakan-keittiötä, siihen tulee thaimaalaista punaista currya, kookosmaitoa, runsaasti sitruunaruohoa, katkarapuja ja muistuttaa läheisesti Tom Yam Gung – keittoa.
Penangilaisen babi assam possupadan juuret ovat portugalilaisessa
carne de vinha d’alhos ruuassa, jossa on possunlihaa ja valkosipulia viinissä. Merimiehet toivat tämän euroopasta, sillä se säilyi hyvin viinin etikoituessa. Penangilla viini korvattiin tamarindilla, mutta muuten
babi assam on hyvin läheistä sukua vinha d’alhos:lle. (Fun fact: tästä samasta ruuasta on muuten syntynyt myös Intian Goan ylpeys, vindaloo).
Friteerattu kana penangin tapaan on nimeltään Inchi Kabin. Siinä kana marinoidaan kookosmaidossa ja mausteissa joista ensimmäisenä tulee mieleen Intia. Friteerauksen jälkeen kanat dipataan kastikkeeseen johon tulee worcestershire-kastiketta, sinappijauhetta ja limettimehua.
God save the Queen!
Pääpiirteittäin peranakan-keittiöt ovat paikasta riippumatta tulisempia, mausteisempia, yrttisempiä ja ennenkaikkea happamapia kuin malaijilaiset vastineensa. Peranakan-keittiön ruoka on myös slow foodia. Aineksia marinoidaan tuntitolkulla ja usein raaka-aineetkin tulee valmistella huolella, parhaimmillaan viikkokausia ennenkuin ne ovat keittiökunnossa. Esimerkiksi kepayang-puun (lat. Pangium edule) siemenet, joita saa Kaakkois-Aasian mangrovesoilla kasvavasta puusta sisältävät tappavia pitoisuuksia sinihappoa eli syaanivetyä. Siemenet keitetään, haudataan maahan tuhkaan ja banaaninlehtiin käärittynä 40 päiväksi, jonka jälkeen syanidi on fermentoitunut vesiliukoiseksi. Sen jälkeen siemenet keitetään uudestaan ja käytetään mausteena. Maistuu kuulemma hivenen laadukkaalle tummalle suklaalle. Kiinnostaisi tietää kuka tämänkin on keksinyt.
Tässä kuitenkin tälle päivälle resepti johon ei tule mitään syanidia sisältänyttä ja ainekset löytyvät verrattain helposti Suomesta, etenkin jos kaupungista sattuu löytymään kalakauppa.
