Ajattelin kirjoittaa tässä muutaman päivän aiheesta anglo-intialainen keittiö. Tarkoitus on hyvä, mutta hivenen ongelmallinen. Intialaiseen keittiöön ei juurikaan tarttunut vaikutteita englantilaisesta, vaan lähestulkoon kaikki vaikutteet menivät intialaisesta englantilaiseen.
Suoralta kädeltä voin luetella kasan asioita joita britit ottivat intialaisesta keittiöstä ja muunsivat englantilaiseen makuun sopiviksi. Merkittävimpänä näistä ehdottomasti chutneyt. Tai etikkasäilykkeet yleensä. Ennen Brittiläistä Intiaa englannissa ei harrastettu suolaisia säilykkeitä, vaan se on kaikki opittu Intiasta. Curryjauhe on tuotu Intiasta. Sitä itse asiassa ei Intiassa juurikaan käytetä, paitsi jos on kyse anglo-intialaisesta ruuasta.
Curryjauheesta olen kirjoittanut jo aiemmin, mutta kertauksen vuoksi kerrottakoon sekaannus mistä curryjauhe on saanut nimensä.
Erään alkuperätarinan mukaan sanalla curry on joskus tarkoitettu murghi ka salan-muhennosta. Eräs brittiläinen upseeri oli lähdössä takaisin kotimaahan ja pyysi kokkiaan, jonka ruuista oli kovin pitänyt, kokoamaan upseerille mausteita muistoksi saamistaan aterioista. Kokki kasasi keittiöstä vähän mitä sattuu samaan pussiin ja lupasi myöhemmin lähettää lisää mausteita. Pian brittiläinen imperialisti myi sekoitusta nimellä “The Best Curry Powder” ja nimi ikäänkuin tarttui. Intialaisesta keittiöstä mitään tietämättömät britit laittoivat curry powderia kaikkeen ruokaan ja näin ollen tekivät siitä intialaista.
Samasta syystä sana on engelsmannien suussa muuttunut tarkoittamaan mitä tahansa intialaista ruokaa. Ja tämä on aika hämmentävää. Varsinkin kun englantilaisten tapa käyttää sanaa curry on jossain määrin levinnyt myös intialaiseen kulttuuriin, saattaa curryn kanssa olla välillä hukassa. Eteläisessa Intiassa ja Sri Lankassa syödään ruokalajia nimeltä kari, joka ääntyy hämmentävän samalla tavalla ja tarkoittaa kastiketta. Pohjois-Intiassa taas kari tarkoittaa kikhernejauhoista ja piimästä tehtyä ruokalajia. Sekaisin menemisen vaara on ilmeinen.
Monia intialaisten syömiä curryja syödään yleisesti myös Brittein saarilla, mutta mausteet on usein pelkistetty ja tulisuutta vähennetty. Hankalaa asiasta tekee, että niitä myös kutsutaan samalla nimellä. Välillä vaatii salapoliisityötä että löytää intialaiset versiot resepteistä, eikä hairahdu englantilaisiin, jotka ovat yleensä vähemmän monimutkaisia ja samalla myös, valitettavan usein myös vähemmän mielenkiintoisia. Brittien saarilta saa luonnollisesti myös hyvää intialaista currya, sillä maa on täynnä kulinaristeja ja myös intialaistaustaisia ihmisiä, jotka osaavat arvostaa hyvää intialaista ruokaa. Brittien pitkä historia Intian kanssa selittää sen, miksi tikka masala on nykyään brittien kansallisruokaa.
Brittiläisvaikutteinen intialaisruoka on vieläkin suuremman salapoliisityön takana. Intialaiset eivät tuntuneet kaipaavan mitään englantilaisesta keittiöstä. Enkä syytä heitä siitä. Yhtään Gastrodonnan pakistanilais-brittiläis-suomalaisia juuria loukkaamatta, kyllähän brittiläinen ruoka maistuu aika laimealta verrattuna kipakoihin intialaisruokiin.
Kuitenkin sieltä täältä kaivautuu esiin mielenkiintoisia ruokalajeja, jotka ovat syntyneet, ei niinkään brittiläisen keittiön, vaan brittiläisen imperiumin myötävaikutuksesta. Useimmiten kyse on mielenkiintoisen tarinan kanssa syntyneestä ruuasta tai yksinkertaisesta kohtaamisesta brittiläisen aatelisrouvan ja palvelusväkeen kuuluvan kokin välillä. Monet ruuista ovat peri-intialaista miedompaa, mutta sattuma on muuttanut reseptiä niin mielenkiintoisella tavalla että se on jäänyt elämään intialaiseen ruokakulttuuriin.
Olen kerännyt seuraavalle muutamalle päivälle anglo-intialaisia ruokia joita ovat esimerkiksi ’Rautatielammascurry’, ’Maakapteenin kanacurry’, ’Ruma sana curry’, mystinen mulligatawny-keitto ja kedgeree, lohturuoka molempien kansojen makuun. Nämä tarinat resepteineen saamme blogiin tällä viikolla.
Kuvat: Public domain (PD) tai Stockphoto
