Louisiana paljastui paljon mielenkiintoisemmaksi kulinaarikokemukseksi kuin olin kuvitellut. Paljon jäi vielä kirjoitettavaa, mutta mieli alkaa jo kaipailemaan uusille vesille. Palataan sitten New Orleansiin lähempänä Mardi Gras-juhlaa ja karnevaalimeininkiä. Silloin tapahtuu Louisianan keittiöissä paljon mielenkiintoista nimenomaan makeiden herkkujen osastolla.
Nyt kuitenkin suunnataan vähitellen Konkistadorien jalanjäljille ja lähdemme kiertämään Meksikonlahtea vastapäivään Meksikoon. Ja oikeastaan vielä ennen Meksikoa täytyy poiketa Teksasin kautta, sillä Meksikolla ja Teksasilla on hyvin pitkälle yhteinen historia. Teksasin ja Meksikon keittiöissä on paljon yhteistä ja oikeastaan Meksikon ruokaakin kuuluisampi fuusio on tietysti Tex Mex. Monelle se on huomattavasti tutumpi kuin varsinainen meksikolainen ruoka jota kohti tässä etenemme vähitellen. Meksikosta matka jatkuu sitten Etelä-Amerikkaan konkistadorien reittejä myötäillen.
Konkistadorit olivat useimmiten espanjalaisia valloittajia. Sana conquistador on espanjaa ja tarkoittaa sananmukaisesti ’valloittajaa’, joskin monet heistä kokivat olevansa enemmän Jumalan ja Vatikaanin asialla kuin kruunun asialla. Perimmiltään kyse oli kuitenkin Amerikkojen rikkauksien jakamisesta. Espanjan Reconquista eli Andalusian takaisinvalloitus maureilta oli juuri päättynyt joten Espanjassa oli aseistettuja uskonnollisesti fanaattisia sotajoukkoja jolle ei ollut enää oikein Euroopassa käyttöä. Rahaa Pyhän maan ristiretkeen ei oikein Espanjan Isabellalla ja Ferdinandilla ollut, joten hallitsijapari lähetti heidät Uuteen maailmaan kastamaan heidät Isän, Pojan ja Pyhiksen nimeen ja tuomaan samalla takaisin kaikkea kivaa ja arvokasta.
Kun seuraavan jakson aikana käsittelen heidän reittinsä varrelle sattuneita maita, törmäämme taas väistämättä ihmisen raadolliseen luonteeseen historiallisissa yhteyksissä. Koetan pidättäytyä kiihkottoman historioitsijan roolissa, mutta paikoitellen saattaa tekstistä näkyä läpi mielipiteeni näiden vääryyksien arkkitehtejä kohtaan.
Päädyin valitsemaan tämän johtoajatukseksi, koska huolimatta historiallisista vääryyksistä (joita muuten historia on täynnänsä), siirtokuntakolonialismi jolla Etelä-Amerikan maat alistettiin Espanjan ja Portugalin vallan alle jätti jälkeensä huikean mielenkiintoisia fuusiokeittiöitä. Oikeastaan voisi sanoa, että Etelä-Amerikasta löytöretkien ja konkistadorien aikaan tulleet ruoka-aineet ovat mullistaneet maailman ruokakulttuureita ehkä vielä enemmän kuin Kiinasta Silkkitietä pitkin tulleet. Jossain määrin liikennettä tapahtui myös toiseen suuntaan, eurooppalaiset veivät siirtokuntiinsa Vanhan maailman ruokakulttuurin, joka sulautuin Etelä-Amerikan intiaanikansojen keittotaitoon ja muodostivat yhdessä värikkään ja monisärmäisen kokoelman ruokakulttuureita, mistä meillä ei monestakaan ole mitään hajua. Lähdetään tutustumaan.
Ensimmäisenä siis otetaan tuntumaa Meksikon ja samalla Teksasin historiaan, mistä siinä Tex-Mexissä oikein on kyse ja minkäslaista se Meksikolainen ruoka sitten. Jatkoa seuraa.
