torstai, lokakuu 29, 2020

Tie Meksikoon – Asteekeista Uuteen Espanjaan.

Aiemmassa artikkelissa mainitsin että matka pitää aloittaa Teksasista että pääsemme Meksikoon maantieteellisesti helpointa reittiä pitkin. Yhdysvaltojen Teksasin osavaltio kuitenkin oli aiemmin Meksikoa. Teksasin tie Yhdysvaltojen osavaltioksi on osa Meksikon historiaa, joten on luontevaa kuitenkin aloittaa Meksikosta. Erotetaan se sitten sopivalla historian hetkellä Meksikosta.

Oikeastaan on aloitettava ajasta ennen Meksikoa, sillä se on oikeastaan aika nuori valtio ajatellen alueen asutushistoriaa. Ennen Kolumbuksen saapumista aluetta oli asuttanut suuri joukko etnisesti toisistaan eroavia kulttuureita, joista monet ovat jääneet mieleen legendaarisina korkeakulttuureina joiden kohtalo oli jäädä historiaan eurooppalaisten saapumisen myötä kadonneina kansoina. Monet legendaarisimmista kansoista, kuten asteekit, maiat, anasazit, sapoteekit ja olmeekit olivat vaikuttaneet alueella espanjalaisten saapuessa. Nämä ja kymmenet muut alueen korkeakulttuurit ansaitsevat oman artikkelisarjan myöhemmin, mutta tällä reissulla keskitymme Kolumbuksen jälkeiseen aikaan.

Asutus Meksikon tai oikeammin Nueva Españan eli Uuden Espanjan alueella oli jo yli 15000 vuotta vanhaa Kolumbuksen löydettyä tiensä Karibialle. Alueen intiaanit olivat viljelleet alueen luonnonvaraisia kasveja kuten maissia, kesäkurpitsaa ja papuja jo noin 6000 vuoden ajan. Konkistadorien saapuessa 1519 Hernán Cortésin johdolla vallassa olivat asteekit, jotka hallitsivat aluetta Tenochtitlánin kaupunkivaltiosta käsin. Samalla paikalla sijaitsee Meksikon nykyinen pääkaupunki Mexico City.

Tenochtitlánin ruoka ja muut tavat.

Kotka vetää käärmettä kaktuksella. Paras paikka pistää kaupunki pystyyn.

Asteekit olivat perustaneet kaupungin vuonna 1325 Texcocojärven saarelle jota laajennettiin sitä mukaa kun kaupungin väkiluku kasvoi. Enimmillään Tenochtitlánin väkiluku oli 300000-500000, eli se oli suurempi kuin yksikään eurooppalainen kaupunki tuohon aikaan. Legendan mukaan kaupungin sijainti valikoitui ennustuksen mukaan. Mexica-kansan (joista sittemmin tuli asteekkeja) auringon ja sodan jumala Huitzilopochtli antoi pappiensa välityksellä käskyn etsiä paikka jossa kotka syö käärmettä kaktuspensaan päällä ja perustaa siihen kaupunki. Vaikka kyse sitten olisikin soisesta järvimaasta. Luvattu ennusmerkki nähtiin Texcoco-järven saarella, jonne kaupunki perustettiin. Nykyäänkin Meksikon lipussa on kuva kotkasta syömässä käärmettä.

Tenochtitlán ei kieltämättä ollut olosuhteiltaan paras mahdollinen kaupungin paikka. Texcoco-järvi oli murtovesijärvi, eli se oli suolaisempaa kuin juomakelpoinen makea vesi ja kaikki vesi kuljetettiin kaupunkeihin akvedukteja myöten. Viljelymaata ei ollut, joten asteekit rakensivat kelluvia saaria joita kutsutaan nimellä chinampa. Kaupungin jätteet kuljetettiin kehittyneellä järjestelmällä pois kaupungista kanooteilla kanaaleita myöten. Ulosteet vietiin chinampoille ravinteiksi ja virtsa parkkureille omaan pahanhajuiseen kaupungiosaansa. Kaiken kaikkiaan Tenochtitlán oli hygienialtaan ja infrastruktuuriltaan edistynyt kaupunki verrattuna keskiajan lähes barbarismiin upottaneisiin eurooppalaiskaupunkeihin.

Chinampoja Xochimilcossa. Omituisen runollista.

Chinampat ovat oikeastaan aika nerokas järjestelmä. Vaikka alue muuten on kuivaa, kelluva saari ei tarvitse kastelua, sillä juuret yltävät veteen, joten käytännössä asteekit harjoittivat vesiviljelyä ja 1300-luvulla. Asteekkien ruokavalio oli kasvispainotteinen. Chinampoilla kasvoi hurjasti maissia, papuja, chiliä, sipulia, bataatteja, tomaatteja ja avokadoja. Nämä muuten ovat edelleen keskeisessä osassa meksikolaisessa ruuassa. Jo asteekkien aikaan nixtamoidusta maissijauhosta tehtiin maissilettuja joita nykyään kutsutaan tortilloiksi ja tomaatista, avokadosta ja chilistä guacamole-nimistä ruokaa, joka on meillekin tuttu markettien texmex-hyllyistä, mutta on oikeastaan aivan eri ruokaa kuin alkuperäinen. Chinampoilla kasvoi myös järjettömän vitamiini- ja hivenainerikasta amaranttia eli meksikonrevonhäntää jota löytyy nykyisin luontaistuotekauppojen superfood-hyllyistä. Siinä on kolminkertainen määrä kuitua ja viisinkertainen määrä rautaa vehnään verrattuna ja kaksi kertaa enemmän kalsiumia kuin maidossa. Chinampojen kasveihin kuului myös maapähkinä ja cashew-pähkinä, joiden proteeinin avulla asteekit eivät välttämättä olisi edes tarvinneet lihaa ruokavalioonsa ja lihansyönti jäikin enemmän ylhäistön harrastukseksi.

Maaperän kuivuudesta johtuen chinampat ovat edelleenkin Meksikossa tavallinen tapa viljellä. Vaikka lähes koko entinen Texcocojärvi on espanjalaisten toimesta kuivattu ja 21 miljoonan asukkaan Mexico City on vallannut koko Mexicon laakson, sen verran vettä on Xochimilcon alueella jäljellä, että chinampoja viljellään siellä edelleen. Aivan kuten asteekkien aikaan tuhat vuotta aiemminkin.

Silloin kun asteekit söivät lihaa, he söivät koiraa, ankkaa tai kalkkunaa joita pidettiin kotieläiminä, mutta myös hyönteisiä, jota tosin ei pidetty lihansyöntinä. Metsästäjät toivat kaupungin patoihin jänistä, peuraa ja iguanaa. Texcocojärveä hyödynnettiin monin tavoin. Järvestä kalastettiin ja pyydettiin makean veden katkarapuja ja Asteekit söivät myös järvestä korjattua levää jota nykyään myös pidetään superfoodina, nimittäin spirulinaa.

Asteekit joivat agave-kaktuksista tehtyä aoctli juomaa jonka espanjalaiset nimesivät uudelleen aguamieliksi eli ’hunajavedeksi’ koska asteekkien kieli nahuatl ääntyi huonosti espanjalaisten suussa. Aguamieliä ja siitä käyttämällä valmistettua agave-kiljua pulqueta nautittiin suurien juhlien yhteydessä. Sittemmin kun eurooppalaiset toivat tislauksen Meksikoon keksittiin mezcal ja tequila, jotka ovat agavesta tislattuja alkoholijuomia. Näistä Mikko kuustonen laulaa että ”Voiko näihin murheisiin, Juoda liikaa, Kyllä voi, señor, Kaada lisää – kaktusviinaa”

Asteekkiylhäisön herkkuihin kuului myös tarinan mukaan viisauden jumala Quetzalcoatlilta lahjaksi saaduista pavuista tehtyä juomaa jonka nahuatlin kielinen nimi on chocolātl. Sanasta on sittemmin tullut maailmalla tunnetumpi sana ’chocolate’ eli suklaa.

Asteekkien kovaa valuuttaa.

Asteekkien kaakao tosin ei ollut makeaa niinkuin nykyään, vaan kitkerää nestettä joka tarjoiltiin mausteiden ja maissipyreen kanssa mausteista pirtelöä muistuttavana juomana, jolla oli lemmenviettiä kiihottavia ja voimaa antavia vaikutuksia. Kaakaopavuista tehtiin myös käymisteitse alkoholijuomia ja myös pavun ulkokuoren makeaa hedelmälihaa syötiin ja käytettiin ruuanlaitossa. Rehellisyyden nimissä asteekkien ei väitetä keksineen kaakaon käyttöä, sen käytöstä on arkeologista aineistoa jo lähes 7000 vuotta ennen asteekkeja, mutta heidän aikanaan sitä arvostettiin jo niin paljon että kaakaopapuja käytettiin valuuttana. Kanootillinen vettä maksoi 100 papua ja samoin yksi kalkkuna.

Näille ruoka-aineille perustuu meksikon keittiö edelleen näinäkin päivinä. Espanjalaiset toivat oman lisänsä perustaessaan meksikon, mutta moni asteekkien aikainen ruokalaji jäi elämään Meksikoon vaikka asteekit itse kansakuntana katosivat historian poimuihin eurooppalaisten myötä.

Asteekkien imperiumi oli monella mittarilla suurvalta noihin aikoihin. Mitä nyt raudan ja pyörän puute sekä ihmisten uhraaminen jättivät sivilisaatioon parannettavaakin. Asiat voivat kuitenkin muuttua hyvinkin nopeasti.

Muutama sata kullannälkäistä eurooppalaista konkistadoria voi tehdä suuria muutoksia etnologisesti herkässä ympäristössä. Espanjalaiset olivat pahimman sortin vieraslaji Jukatanin niemimaalla. Saavuttuaan nykyisen Meksikon alueelle 1500-luvun alussa Hernan Cortésin miehet tekivät muutamassa vuodessa selvää koko asteekkien korkeakulttuurista niin, että jäljelle jäi vain rippeitä kansasta ja hurja määrä jalometalleja sekä raunioita ja valtava inhimillinen tragedia, joka syntyi löytöretkien ajan pahimpiin lukeutuvista kansanmurhasta. Synkempi historia-artikkeli seuraa hetken kuluttua.

Kuvat:
Muut kuvat: Deposit photo
Chinampamies.jpg – Jflo23 [CC BY-SA 3.0 (https://creativecommons.org/licenses/by-sa/3.0)]

Katso myös

Gastrodontti tutkii: Pinaatti

Pinaatti. Se on vihannes. Maailman lapsien tasapuolisesti vihaama pakkovihreä, rakastettu rautaisannos ja Kippari-Kallen voimien salaisuus. Harvempi kuitenkin tietää että Kippari-Kallen rautaisten voimien lähteenä pidetään pinaatin A-vitamiinia eikä suinkaan rautaa. Saksalaisen tiedemiehen...

Maustematka Intiaan

Tämänpäiväinen ruuanlaittorupeama oli yksinkertaisempi joten aikaa riittää elinympäristön tutkimiseen. Voisin puhua siis Intiasta, missä kuukin on kummempi. Intian keittiöissä käytetään paljon meille totisen vieraita aineksia ja mausteita. Netistä kun louhii reseptejä,...

Gastrodontti tutkii: Maissi

Tänään syödään puuroa. Oikeastaan maissipuuroa eli polentaa. Sana polenta nimittäin tulee latinan pulmentum-sanasta joka tarkoitti muinaisten roomalaisten pääasiallista ravintoa, randompuuroa. Roomassa se useimmiten tehtiin kuorituista ohranjyvistä, jotka...

Gastrodontti tutkii: Pastamuotojen lyhyt oppimäärä

Ajattelin kirjoittaa tämänpäiväisen saarnan aiheesta pasta ja sen eri muodot. Helppo homma, ajatteli Gastrodontti, senkun vain käännän ja referoin wikipediasta kaikista eri pastoista kirjoitetut artikkelit lyhennettyyn muotoon. Voi miten väärässä...

Pesto ja muut Välimeren öljy- ja yrttikastikkeet.

Öljyistä kastiketta.   Pesto alkaa olla vähitellen suurelle yleisölle tuttu pastakastike. Sitä saa jo Pirkka-purkeissakin ja siitä tietää että ollaan Pihtiputaan mummon...

Latest articles

Zaru Soba – japanilainen helleruoka ja oodi tattarille

Zaru Soba on kaikessa yksinkertaisuudessaan kylmiä nuudeleita dippikastikkeella. Kuulostaa erilaiselta, mutta pienellä pohjustuksella niissä on järkeä ja tarina joka johdattaa taas kauas...

Gastrodontin juustot: Mistä vuorijuustot tulevat

Vuorijuustot ja Metzler Ziegenheubergkäse Tämän sanahirviön takana on siinä määrin herkullinen juusto että siitä...

Fettucine Alfredo – yksinkertaisesti jumalaista pastaa

Yksinkertainen on kaunista. Tämä mieletön pasta syntyy kolmesta raaka-aineesta. Ensiksi kuitenkin varoituksen sananen. Tämä ruoka ei ole terveellistä, joten nautitaan kohtuudella ettei...

Food Science: Vol 3 – Makufysiikka

Seuraa pitkä artikkeli ruuan mausta. Pituudessa mennään Long Play-mittakaavaan, joten ota hyvä asento ja tutustu makuaistin ihmeelliseen maailmaan. Asiaa pyöritellään kuin hyvää...

Raimukoshō – Ihana grillilisuke Japanista

Japanilaisissa ruuissa parasta on se, kuinka melkein jokaiseen liittyy joku legenda. Niin myös tämän ihanan tulisen, happaman ja suolaisen lisukkeen alkuperän tapauksessa....

JÄTÄ VASTAUS

Please enter your comment!
Please enter your name here