Yksinkertainen on kaunista. Tämä mieletön pasta syntyy kolmesta raaka-aineesta. Ensiksi kuitenkin varoituksen sananen. Tämä ruoka ei ole terveellistä, joten nautitaan kohtuudella ettei kansallissairautemme pääse valloilleen. Nuo kolme raaka-ainetta nimittäin ovat voi, juusto ja pasta. Kuitenkin tälläkin ruualla on mielenkiintoinen tarina.
Tällä legendaarisella pastalla on pitkät juuret. Pastan, voin ja juuston yhdistelmä löytyy ensimmäisen kerran 1400-luvulla kirjoitetusta keskiaikaisesta keittokirjasta nimellä maccaroni romaneschi eli ’roomalainen pasta’. Resepti tosin on jokseenkin epämääräinen: ”Keitä pasta, lisää voita, hyvää juustoa ja makeita mausteita.” Tällaisessa muodossa sitä syötiin satoja vuosia Italian köyhissä kortteleissa.
Nykyisin tämä legendaarinen pasta henkilöityy 1900-luvun alkupuolella Roomassa vaikuttaneeseen Alfredo di Lelioon. Roomassa toimi vuonna 1914 pieni ravintola nimeltä Alfredo alla Scrofa, jonka omistaja di Lelio oli. Alfredon vaimo oli raskaana eikä pystynyt syömään muuta kuin pastaa voilla ja juustolla. Koko raskausajan Alfredo ruokki vaimoaan tarjoamalla tälle voin ja juuston kanssa mitä ikinä pastaa nyt ravintolassa oli keitetty sinä päivänä. Lapsen synnyttyä Alfredo halusi muistaa tätä aikaa elämässään lisäämällä annoksen ravintolansa listalle. Kaunis ele.
Varsinainen legenda syntyi vuonna 1920 kun mykkäelokuvien tähdet Douglas Fairbanks ja Mary Pickford vierailivat Roomassa ja Alfredon ravintolassa. Sinä päivänä fettucine oli fatte in casa eli talon pastana ja tähdet ihastuivat Alfredon fettucineen niin että pyysivät kokilta reseptiä ja veivät sen mukanaan Yhdysvaltoihin.
Italiassa kyseinen pasta ei koskaan noussut erityisen legendaariseen asemaan, sillä se oli lopultakin vain pastaa, juustoa ja voita, mitä italialaiset olivat tottuneet syömään jo satoja vuosia. Kuitenkin näyttelijät veivät kokemuksen mukanaan Hollywoodiin ja tarinan mukaan muistelivat annosta niin suurella lämmöllä että lähettivät ravintoloitsijalle kiitokseksi kultaiset aterimet joista tuli olennainen osa tätä legendaa.
Hollywoodin kulta-aikana näyttelijät olivat puolijumalten asemassa ja tästä tempauksesta kirjoitettiin laajalti. Yhtäkkiä kaikki halusivat valmistaa ’Alfredon fettucinea’ ja vierailla Roomassa hänen ravintolassaan, jossa Alfredo di Lelio valmisti tämän annoksen asiakkaalle pöydän ääressä juuri näillä kultaisilla aterimilla. Tähti oli syntynyt.
Sodan jälkeen Alfredo myi ravintolansa ja sille kertyneen maineen takia uusi omistaja halusi säilyttää ravintolan nimen. Tästä suivaantuneena di Lelio avasi poikansa kanssa Il Vero Alfredo eli ’Todellinen Alfredo’-ravintolan. Molemmat luonnollisesti tarjoilivat sitä ’alkuperäistä’ Fettucine Alfredoa. Myöhemmin di Lelion lapsenlapset ovat avanneet uusia Alfredo-ravintoloita Yhdysvalloissa, joten ’aitoa’ pastaa saa nyt jo kahdelta mantereelta. Jokaisessa pasta valmistetaan pöydän ääressä alkuperäisillä kultaisilla aterimilla. Kaikki haluavat uskoa legendoihin.
Yhdysvalloissa monet kilpailevat pastaravintolat ottivat annoksen listoilleen ja ’parantelivat’ sitä ja useimmissa amerikkalaisissa Alfredo-resepteissä on kaikkea muutakin kuten kermaa, kanaa, katkarapuja, parsakaalia tai lohta, mutta alkuperäisessä reseptissä on ainoastaan pastaa, voita ja parmesaania. Italiasta tätä ei kannata koettaa ostaa Alfredon nimellä muualta kuin jommasta kummasta Alfredo-ravintolasta.
Fettucine Alfredo eli fettuccine burro e parmigiano (4:lle)
- 250g huoneenlämpöistä voita
- 250g parmesaania (24kk, kypsemmästä tulee turhan äkäinen maku jos ei ole suuri parmesaanin ystävä)
- 500g fettucinea (kuivapaino)
Valmistelu:
Ota voi pehmenemään paria tuntia aiemmin. Kylmä voi katkoo kauhoja.
Valmistus:
Keitä fettucine al denteksi. Sillä aikaa kun pasta kiehuu, raasta juusto ja sekoita se voin kanssa tasaiseksi tahnaksi.
Kun pasta on kypsää ota talteen pari desiä keitinvettä. Keitinvedessä on pastasta irronnutta tärkkelystä joka on tärkeää emulsion kannalta. Laita liesi pois päältä ja valuta pasta. Heitä pasta takaisin kuumaan kattilaan, paiskaa voi-juustotahna perään ja sekoita vimmatusti. Valuta pienissä erissä vettä sekaan kunnes tuloksena silkinpehmeä juustoinen kastike. Koska kyseessä on emulsiokastike, ei vettä kannata kaataa liian nopeasti ettei kastikkeesta tule liian vetistä.
Jos näin käy, kattilaa kannattaa käyttää jäähtyvällä liedellä edelleen sekoittaen, mutta varovasti koska jos kastike erottuu, tuloksena on vain sulanutta juustoa ja kirkastettua voita.
Alkuperäinen tarjoillaan sellaisenaan, mutta amerikkalaistyyliseen voi lisätä mitä vain mieli tekee. Vaikka lisää juustoa jos siltä tuntuu.
