Gastrodontti tutkii: Kvinoa

Kvinoa, tai Quinoa niinkuin se useasti kirjoitetaan on Andeilla jo kuusituhatta vuotta kasvatettu savikkakasvi jota käytetään hieman perinteisten viljojen tapaan. Se ei kuitenkaan ole sukua perinteisille viljoille, vaan revonhäntiin kuuluvana sen lähimpiä sukulaisia ovat pinaatti ja punajuuri.

Inkat söivät sitä suurella halulla ja kutsuivat sitä nimellä chisoya mama eli ’kaikkien viljojen äiti’. Vuosittaisena perinteenä inkakulttuurissa oli, että keisari istuttaa vuoden ensimmäiset kvinoat käyttäen ’kultaisia välineitä’.

Konkistadorit eivät osanneet käsitellä kvinoaa ja väheksyivät sitä alkuasukkaiden ruokana. Koska sitä käytettiin myös uskonnollisissa seremonioissa, konkistadorit kielsivät sen kasvatuksen ja pakottivat inkat kasvattamaan vehnää. Joka ei kasva parhaalla mahdollisella tavalla Andien kylmissä ja korkeissa olosuhteissa. Seuraukset ovat osa konkistadorien surullista historiaa. Kvinoasta syödään siemenet joissa on ihmiselle kaikkia tarvittavia aminohappoja oikeassa suhteessa, mikä on luonnossa harvinaista.  Se on luonnollisesti gluteenitonta ja ravinnerikasta. Viime vuosina se on yleistynyt maailmalla superfoodina ja sitä syödään maailmalla nopeasti kasvavia määriä.

Kvinoa on Andeilla helposti kasvava kasvi, sillä sen siemenissä on saponiinia joka on karvas ja lievästi myrkyllinen aine syötäväksi. Siementen saponiinin takia linnut eivät kuitenkaan syö kasvia, jolloin sato säilyy ihmisten syötäviksi. Etelä-Amerikan intiaanit keksivät jo kuusituhatta vuotta sitten että kvinoa saadaan syömäkelpoiseksi huuhtelemalla saponiini siemenistä tai kuorimalla siemenet. Kvinoasta voidaan myös tehdä saippuaa nimenomaan korkean saponiinipitoisuuden takia. Ja intiaanit käyttivät kvinoaa myös siihen.

Hyvin käyttökelpoinen kasvi on tämä kvinoa. Juutalaisille se on kosher, eli sitä saa syödä paastonaikana tuoreen talmudintulkinnan mukaan. Se on vegaaninen ja gluteeniton. Desissä kvinoaa on kalsiumia ja proteiinia kaksi kertaa enemmän kuin maidossa. Kaikkiaan kvinoa on lähimpänä ruoka-ainetta josta ihminen saa kaikki tarvittavat vitamiinit ja hivenaineet.

Pitkään se oli eettinen vaihtoehto tehotuotetulle valkoiselle hiilihydraatille, mutta sen syömisen eettisyys on hieman kyseenalaista. Kvinoa nimittäin viihtyy luonnossa tällä hetkellä vain Andeilla jossa se on perinteisesti ollut köyhien ruokaa. Kvinoan tunnettuus maailmalla superfoodina on lisännyt kysyntää siinä määrin että hinta noussut huimasti. Siinä missä kvinoasta sai 80-luvulla vietynä 0.5 dollaria, nykyään sama hinta on 3 dollaria kilolta. Etelä-Amerikan köyhillä ei ole enää varaa syödä kvinoaa.

Tilanne kuitenkin on muuttumassa. Kvinoasta on jalostettu maailmalla lajike joka viihtyy laajemmilla alueilla kuin Andeilla. Kvinoan kasvatus onkin hitaasti leviämässä, vaikkakin pienessä mittakaavassa. Vuosi 2013 julistettiin YK:n toimesta Kansainväliseksi Kvinoavuodeksi ja sillä saatiin aikaan hyviä tuloksia.

Hyviä uutisia on saatu myös Suomesta. Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus (MTT) julkisti syyskuussa 2013, että MTT on 15 vuoden jalostuksella pystynyt tuottamaan vihdoin kvinoalajikkeen, joka kestää myös Suomen pohjoista ilmastoa.

Saksassa päättyi vuonna 2018 viisivuotistutkimus jossa tutkittiin kvinoan laajamittaista viljelyä Euroopassa. Tutkimus tuli siihen lopputulokseen, että eurooppalaisiin oloihin jalostettu lajike soveltuu laajamittaiseen viljelykseen. Se kuinka nopeasti viljelijät osaavat tarttua kvinoan kasvatukseen jää nähtäväksi. Tällä hetkellä Euroopassa on seitsemän valtiota jotka ovat onnistuneet kasvattamaan kvinoaa.

Tilanne Andeilla on kääntynyt siten, että vaikka sikäläisen kvinoan hinta ei olekaan kääntynyt laskuun, paikalliset köyhät ovat oppineet myymään satonsa reilun kaupan kvinoana ja siitä saatavista rahoista ostavat riisiä tai kasviksia. Köyhän kansanosan ruokavalio on kvinoan takia monipuolistunut, vaikka perinteinen kvinoa onkin jäänyt globalisaation jalkoihin.

Tätä juhlistaaksemme tässä resepti Libanonista, joskin tabboulehia syödään ympäri Lähi-itää.