Brittiläisintialainen ruoka on huomattavasti monisyisempi asia, kuin pelkkä eurooppalaisten ja intialaisten ruoka-aineiden ja ruokalajien yhteensulautuma. Ruokakulttuuri ilmentää perustavanlaatuisella tavalla syöjänsä kulttuuria. Samalla kun ensimmäiset britit tulivat Intiaan, he kohtasivat kulttuurin joka oli todella erilainen kuin heidän omansa.

Sopeutuakseen Intiaan, brittien oli otettava jotain intialaista itseensä ja intialaisten oli puolestaan omaksuttava jotain briteiltä pärjätäkseen uusien siirtomaaisäntien kanssa. Anglointialainen ruokakulttuuri on tulos tuosta kulttuurien yhdistymisestä joka kuitenkin vaikutti Intiassa reilun parin sadan vuoden ajan. Brittiläisen vallan aikana Intiassa vaikutti kulttuuri joka ei ollut brittiläistä eikä intialaista, vaan perustavanlaatuisesti omanlaistaan. Intiassa syntyi useita sukupolvia, joilla oli oma erillinen anglo-intialainen identiteetti.

Ensialkuun brittien nousu Intian hallitsijoiksi oli hurja yhteentörmäys kahden varsin erilaisen kulttuurin välillä. Britit, jotka olivat tunnettuja lähes neuroottisesta kellontarkkuudesta kaiken suhteen, kohtasivat kaoottisen joka suuntaan rönsyilevän monikulttuurisen megaliitin, jota oli lähes mahdotonta hahmottaa kokonaisuutena brittiläisen aristokratian viitekehyksestä. Tapahtui ylilyöntejä jotka johtuivat kulttuurillisesta sokeudesta. Ruoka ilmensi tätä ristiriitaa.

Ruoka, joka on läsnä päivittäisessä arjessa oli ehkä tärkein rajapinta paikallisten olojen kanssa. Alkuun britit söivät ainoastaan englantilaista ruokaa, eikä intialaisten ruokiin juuri koskettu. Brittien pöydissä syötiin eurooppalaista ruokaa, sillä kulttuurillinen identiteetti haluttiin säilyttää brittiläisenä.

Vuosikymmen toisensa jälkeen altistumista intialaisille kulttuureille alkoi kuitenkin vähitellen muuttaa Intiassa asuvien brittien kansallista identiteettiä.  Kasvojen säilyttämiseksi näyteltiin kollektiivisesti perienglantilaista julkisivua, mutta samaan aikaan intialainen kulttuuri soluttautui ruuan mukana kolonialistien koteihin.

Kerrotaan tarinaa eräästä brittiläisen armeijan upseerin vaimosta, joka illallisilla teki suuren numeron siitä että ”palvelijoiden ruokaa ei koskaan tule minun pöytääni” ja kieltäytyi aina suurieleisesti syömästä intialaista ruokaa. Eräänä päivänä toisen upseerin vaimo oli tehnyt yllätysvierailun edellisen luo ja tavannut hänet keittiöstä syömästä hyvällä ruokahalulla riisiä ja tulista currya. Ristiriita oli ollut naiselle niin järkyttävä että hän oli pudottanut lautasensa ja juossut kiljuen huoneesta jäätyään kiinni curryn ääreltä.

Vähitellen asenteet kuitenkin muuttuivat kun anglointialainen kulttuuri eriytyi Brittein saarten englantilaisesta kulttuurista. Pienin askelin Intiassa asuvat memsahibit laskeutuivat intialaisten pariin ja alkoivat opetella paikallista ruokakulttuuria. (Termi memsahib tulee englannin sanasta ’Mam’, eli rouva ja hindin kielen sanasta sahib eli ’herra’. Tällä nimityksellä intialaiset puhuttelivat brittiläistä ladya. Siirtomaaisäntien puhuttelumuoto oli sahib. )

Tämä brittien tutustuminen intialaisten ruokakulttuuriin teki hieman samanlaista jälkeä kuin tornado hippifestareilla. Siinä missä intialainen ruokakulttuuri oli tavattoman hienosyistä vuosisataisen historiansa kanssa, britit typistivät sen ’curryyn’. Intialaisille jokaiselle ruokalajille on oma mausteseos eli masala, joka valmistetaan korostamaan kutakin raaka-ainetta oikeassa mittasuhteessa. Britit rynnistivät tähän herkkään ja tasapainoiseen keittiöön kuten juopunut norsu krikettiotteluun.

Intialaisille ruokatavoille opettelevat memsahibit käyttivät kaikkia mausteita sekaisin ja tuntematta näitä maustamisen perinteitä. Korkein tämän ilmiön osoitus on curryjauhe. Intialaiselle kokille ajatus yhdestä geneerisestä mausteseoksesta joka sopii niin lihalle, kalalle kuin kasvikselle, on pöyristyttävä. Samoin kaikkien ruokalajien kutsuminen nimellä curry oli tästä syystä yksinkertaisesti väärin.

Intiassa on lukuisia ruokaan liittyviä uskonnollisia tabuja, joista britit olivat autuaan tietämättömiä. Siirtomaabritit valmistivat ruokaa hinduille pyhistä lehmistä ja muslimeille saastaisista sioista välittämättä siitä, etteivät intialaiset itse tällaisia ruokia valmistaneet. Tästä sääntöjen ulkopuolelle karkaamisesta syntyi anglointialainen keittiö. Keittiöperinne joka ei ole intialainen eikä brittiläinen vaan selkeästi omansa, joka pitää sisällään piirteitä molemmista. Sen syntyyn auttoi Intiassa julkaistujen naistenlehtien reseptipalstat, jossa memsahibit jakoivat uusia oivalluksiaan intialaisten raaka-aineiden väärinkäytöstä.

Tällä oli kuitenkin tärkeä rooli Brittiläisen Intian rouville. Sillä, että intialainen ruoka otettiin omaksi taisteltiin oman toiseuden pelkoa vastaan. Tästä syystä curryjauheesta tuli lopulta brittiläisintialaisen keittiön kivijalka, jonka avulla kaikki intialainen ruoka muuttui kotoisaksi. Tuloksena oli anglointialainen keittiöperinne joka, vaikkakin intialaisesta perspektiivistä katsottuna on liki pyhäinhäväistys, on herkullista ja sisältää molempien keittiöiden parhaita oivalluksia.

’Ruma sana curry’ eli Bad word curry on aiemmin kirjoitetun valossa oivallinen esimerkki anglointialaisesta ruuasta. Intialainen voisi kutsua tätä ruokaa nimellä kofta korma, sillä kyseessä on lihapullacurry, jossa kastike muistuttaa erehdyttävästi kormaa, tosin mausteet ovat vähän sinnepäin ja lihapullat on tehty naudanlihasta, johon miljardi intialaisista hindua ei koskisi. Nimi ruma sana-curry tulee luonnollisesti brittiläisestä sievistelystä. Ruuan nimeksi muodostui paikallisväestön keskuudessa balls curry. Tämä tuo nopeasti englantilaiselle sivistyneistölle mieleen ’pallicurry’ ja sehän nyt ei ole soveliasta. Ruuassa kiteytyy siis brittiläisen jäykkä soveliaisuudentaju ja hyvä yritys ymmärtää intialaista keittiötä.

Ruma sana-curry, eli kofta korma

Lihapullat

• 500g naudan jauhelihaa
• 1 kananmuna vatkattuna
• 1 sipuli hienonnettuna
• 2 vihreää chiliä hienonnettuna
• 1dl korianterinlehtiä silputtuna
• 1 tl vastarouhittua mustapippuria
• ½tl kurkumaa
• ½tl maustepippuria tai garam masalaa
• suolaa maun mukaan
• öljyä paistamiseen

Curry

• 2 sipulia karkeasti pilkottuna
• 2 tomaattia hienoksi hakattuna
• 2dl paseerattua tomaattia
• ½ tl fariinisokeria
• 0.5dl kookoskermaa
• 1 tl valkosipulitahnaa
• 1 tl inkivääritahnaa
• 1 tl kurkumaa
• 1 tl chilijauhetta
• 1 tl korianterijauhetta
• 2 tl sinappijauhetta
• 1.5rkl öljyä
• 0.5dl silputtua korianteria
• suolaa maun mukaan

Valmistelu:

Lihapullat:

Ota liha huoneenlämpöön. Vatkaa muna, hienonna sipuli, hienonna chilit, silppua korianterinlehdet, rouhi mustapippuri ja mittaa mausteet. Sekoita ainekset kulhossa lihapullataikinaksi. Pyörittele lihasta n.4cm lihapullia.

Curry:

Pilko sipuli. Pilko tomaatit pieneksi ja säästä myös mehu. Silppua korianteri.

Valmistus:

Kuumenna öljyä pannussa. Kun öljy on savuavan kuumaa, pikapaista lihapullat vaaleanruskeiksi ja ota syrjään. Lisää sipulit pannuun ja ruskista kunnes sipulit ovat kullanruskeita.

Lisää inkivääri- ja valkosipulitahna. Paistele pari kolme minuuttia. Lisää tomaatit ja ripottele hyppysellinen suolaa päälle. Kypsennä kunnes enin neste on haihtunut. Lisää paseerattu tomaatti ja fariinisokeri ja sekoita hyvin. Sekoita kuivamausteet tasaiseksi tahnaksi kookoskermaan. Lisää mausteinen kookoskerma pannuun. Tarkista suola ja kuumenna kiehuvaksi. Palauta lihapullat pannuun ja anna kastikkeen kiehua kevyesti kymmenisen minuuttia välillä varovasti lihapullia käännellen. Curry on valmista kun lihapullat on kypsiä ja kastike sakenee sopivasti. Ripottele päälle silputtu korianteri.

Tarjoile keitetyn riisin kanssa.

Kuvat: Public Domain (PD)