Guacamole, eli asteekkien keksimä ahuaca-molli on tapa jolla asteekit söivät avokadonsa jo tuhannen vuotta sitten. Espanjalaisten vallattua asteekkien maat, siihen tehtiin pientä säätöä mutta periaatteessa ruoka on sama kuin asteekkien keksimä. Lisää avokadosta, sen historiasta ja etymologiasta artikkelista Gastrodontti tutkii: Avokado. Guacamolella on myös tuoreempi mielenkiintoinen historiallinen konteksti.
Aiemmin kirjoitin että meksikolaiset ruuat ovat tiiviisti liitoksissa erilaisiin juhlapäiviin. Guacamole on yksi näistä. Meksikossa se liitetään Cinco de Mayo-juhlaan eli ’Viides toukokuuta’ jota vietetään luonnollisestikin viides toukokuuta. Sitä juhlitaan Pueblan taistelun voiton merkiksi. Pueblan taistelu oli Meksikon voitto Ranskan armeijasta joka tunkeutui maahan 1862. Kirjoitan aiheen historiasta laajemmin seuraavassa historia-artikkelissa, sillä se liittyy Meksikon itsenäistymisponnisteluihin.
Sen verran tässä voin pohjustaa, että Meksiko oli jo itsenäistynyt, Ranska oli menettänyt kaikki Pohjois-Amerikan omistuksensa ja Yhdysvallat kävi sisällissotaansa. Ranskan Napoleon III (sen kuuluisan Napon veljenpoika) halusi järjestää itselleen myötämielisen jalansijan Pohjois-Amerikkaan ja Iso-Britannian sekä Espanjan suostumuksella (teknisesti ottaen he olivat liittoutuneita, mutta Espanjalla ja Iso-Britannialla oli kiireitä muualla) Ranskan armeija hyökkäsi Meksikoon. Ensimmäisen Pueblan taistelun meksikolaiset voittivat ylivoimaista Ranskan armeijaa vastaan ja sitä juhlitaan 5. toukokuuta. Seuraavana vuonna ranskalaiset kuitenkin valtasivat Meksikon ja asettivat hallitsijaksi Itävallan arkkiherttuan. Miksi? Tästä kaikesta myöhemmässä artikkelissa, sillä euroopan poliittinen historia on vähän sekavaa.
Mielenkiintoista Cinco de Mayo-juhlan vietossa on se, että sitä juhlitaan huomattavasti railakkaammin Yhdysvalloissa kuin Meksikossa. Useimmat yhdysvaltalaiset vielä luulevat että kyse on Meksikon itsenäistyyspäivän juhlasta, joka se ei kuitenkaan ole. Sata vuotta sitten Cinco de Mayo-juhlalla oli paljon merkittävämpi osa meksikolaisessa juhlakalenterissa, se piti Meksikon itsenäisyysaatteen hengissä arkkiherttuan sotilasjuntan kauden ajan. Nykyisin sen merkitys on suunnilleen vastaava kuin Suomessa vaikkapa puolustusvoimien lippujuhlalla. Se on joka vuosi, mutta ei Meksikossa sen takia suuria bileitä järjestetä. Toisin on rajan pohjoispuolella, jossa se on esimerkki kulttuurisesta omimisesta.
Taustat sille miksi Cinco de Mayo on niin suuri juhla Yhdysvalloissa, ovat moninaiset. Enemmän se liittyy siihen, kun Meksiko sai häädetyksi ranskalaiset (tai oikeastaan itävaltalaiset) vuonna 1867 Yhdysvaltojen armeijan (jonka sisällissota oli loppunut 1865) avustuksella. Sotilasjunttana toiminut arkkiherttua oli ottanut orjuuden käyttöön Meksikossa ja hänen syrjäyttämisensä Yhdysvaltojen tuella tarkoitti myös orjuuden lakkauttamista Meksikossa. Alkuaikoina sitä juhlittiin Yhdysvalloissa pikemminkin orjuuden lakkauttamisen juhlana. Yhdysvaltojen armeijan meksikolaistaustaise sotilaat jopa järjestivät paraateja juhlan kunniaksi. 1900-luvun aikana juhla muuttui yleisluontoiseksi meksikolaisen syntyperän juhlaksi ja kadotti historiallisen alkuperänsä. 1900-luvun puolesta välistä eteenpäin siitä tuli vähitellen Chicano-liikkeen marssipäivä. Chicano oli meksikonamerikkalaisten kansalaisoikeusliike samalla tavalla kuin Black Power-liike oli 70-luvulla mustien kansalaisoikeusliike.
Vähitellen toukokuun viidennen päivän juhlamenot laajenivat myös muuhun kansaan ja yhtäkkiä markkinavoimat huomasivat sen. Alkoholiyhtiöt huomasivat Cinco de Mayo-juhlassa oivan markkinaraon. 1990-luvulla suuret viinakorporaatiot alkoivat kampanjoida raskaalla kädellä ja meksikolaisen oluen ja tequilan myynti teki piikin. Meksikolainen ruoka seurasi perässä ja 2000-luvulla Cinco de Mayo on yksi USA:n tärkeimpiä kännipyhiä. Cinco de Mayo-juhlan idea on nykyisin syödä meksikolaista ruokaa ja vetää perseet. Hieman samalla tavalla oli käynyt St. Patrick’s Day:lle, joka oli Irlannin suojeluspyhimyksen muistopäivä joka muuttui hyväksi syyksi vetää perseet, kun olutfirmat keksivät alkaa luukuttaa kaljaa irlantilaistaustaisille. Ja joululle, halloweenille ja kiitospäivälle, jotka ovat kaikki kadottaneet alkuperäisen merkityksensä ja muuttuneet hyviksi syiksi ostaa asioita. Kulutusjuhliksi. Se Yhdysvalloissa osataan.
Helmikuussa vietettävä amerikkalaisen jalkapallon finaali Superbowl on myöskin guacamolen juhlapäivä. 1990-luvulla Superbowl oli lakannut olemasta puhtaasti jalkapallotapahtuma vaan siitä oli myös tullut merkittävä kulutusjuhla. Ja sitä se on nykyisinkin. USA:n kovimmat mainosdollarit maksetaan Superbowlin väliaikamainoksista. Kalifornialainen avokado oli vaikeuksissa 1990-luvulla, sen hinta oli alhaalla eikä sitä osattu arvostaa Yhdysvalloissa. Viljely ei ollut kannattavaa. Avokadonviljelijät palkkasivat PR-toimiston iskemään kiinni Superbowl-rahoihin. PR-toimiston idea oli lanseerata nk. ”Guacamole Superbowl” jossa NFL-pelaajat perheineen jakoivat parhaita guacamolereseptejään suurelle yleisölle. Näillä resepteillä tehtyjä guacamole-dippejä jaettiin maistiaisina sadoille urheilutoimittajille ja guacamole hyppäsi ruokasivuilta urheilusivuille. Kampanja oli huikea menestys. Myynti lähti liikkeelle räjähdysmäisesti. Siitä tuli vuosittainen Superbowl-viikonlopun rituaali ja 2000-luvun taitteessa avokadon hinta oli noussut 70%. Superbowl-sunnuntaina Yhdysvalloissa syödään yli 50 miljoonaa kiloa avokadoa. Superbowl on liittynyt osaksi niitä tapahtumia joiden suurin merkitys on syödä itsensä ähkyyn (meksikolaisia ruokia) ja vetää perseet kavereiden kanssa.
Suomessa guacamole ei ole vielä saavuttanut muuta laajempaa keskustelua kuin muutama vuosi taaksepäin nousi kohu jomman kumman S- tai K-ryhmän halpisguacamolesta jossa oli avokadoa kokonaiset 3% ja loppu oli sitten jotain ihan muuta. Nykyisinkin tex-mexhyllystä saatavat guacamolenkorvikkeet voi jättää hyvällä syyllä hyllyyn, kun hevi-osastolta saa avokadoa ympäri vuoden ja herkullisen lisäaineettoman guacamolen tekeminen kotona on helpompaa kuin Prisman itsepalvelukassojen käyttö.
Gastrodontin guacamole
Guacamole on suomalaisilleen useimmiten vain tacojen lisuke ja nachoille dippi, mutta se on sitä paljon monikäyttöisempi kastike. Sitä voi käyttää vaikka ketsupin korvikkeena hampurilaissa. Siitä saa loistavan uuniperunan täytteen joko sellaisenaan tai sekoittamalla siihen rapeaksi paistettua pekonia. Siitä tulee loistava kastike perunasalaatille. Perinteinen juhannusperunasalaatti jossa on majoneesia, munia ja perunaa saa upean kierteen korvaamalla majoneesi guacamolella. Kokeile tarjoilla sitä lohen lisukkeena. Lohi ja guacamole rakastavat toisiaan. Yhdysvalloissa sitä käytetään jopa soijan korvikkeena sushia syödessä, mutta mielestäni se menee jo liian pitkälle. (Saatan olla japanilaisen ruuan suhteen hivenen puristi.)
Guacamole on pitkälle makuasia. Ei ole olemassa ”oikeaa” reseptiä. Jos haluaa sen ilman tulisuutta, chilit voi jättää pois. Jos haluaa tehdä sen autenttisena asteekkiversiona, jättää tästä reseptistä valkosipuli, korianteri ja limetti pois. Jos ei sielu siedä korianteria, sen voi jättää pois. Jotkut haluavat guacamolensa sileänä, jotkut haluavat että siinä on enemmän tekstuuria. Sileän siitä saa puskemalla avokadon siivilän läpi ja soseuttamalla muut raaka-aineet sauvasekoittimella. Tämä ei siis ole ainut guacamole, mutta tämä on minun guacamoleni.
Ainekset:
- 3 kypsää avokadoa muussattuna haarukalla
- ½ punasipuli hienonnettuna
- 2 luumutomaattia kuutiona
- 2rkl silputtua tuoretta korianteria
- 1 jalapeño siemenet poistettuna ja hienonnettuna
- 2 valkosipulinkynttä raastettuna
- 1 limetin mehu
- ½ tl maldonsuolaa
- ripaus fariinisokeria
Valmistelu:
Hienonna sipuli, raasta valkosipulit, kuutioi tomaatit, siivoa jalapeño siemenistä ja hienonna se. Silppua korianteri. Halkaise avokadot ja kaavi sisus lusikalla kulhoon. Hienonna avokado haarukalla mielesi mukaiseen koostumukseen. Sekoita kaikki loput ainesosat kulhoon. Syö välittömästi!
Vinkki:
Avokado on altis entsyymitummumiselle ja se muuttuu aika rumaksi jääkaapissa ellei sitä saa erotettua jotenkin kosketuksesta ilman kanssa. Helpoin konsti jos kotoa löytyy vakuumikone, on vakumoida se. Jos ei löydy, ota kannellinen pakasterasia, johon jää guacamolen jälkeen vielä pari senttiä tilaa. Tasoita guacamole mahdollisimman tasaiseksi pakasterasiaan. Valuta päälle kylmää vettä niin paljon että se peittää guacamolen kunnolla. Happi ei pääse veden läpi tummentamaan kastiketta, eikä siinä ole mitään aineksia johon vesi imeytyisi. Kun otat guacamolen taas nautintaan, kaada vesi pois päältä ja sekoita kastike taas kulhoon.
