Libanon

Silloin kun Välimeren itäranta oli rauhallisempaa seutua kuin nykyään, Libanonia kutsuttiin Levantin helmeksi. Etenkin ranskalaiset, jotka hallitsivat maata ottomaanien kukistuttua ensimmäisessä maailmansodassa, arvostivat maan suvaitsevaa ilmapiiriä. Maassa elivät sovussa monet uskonnolliset ja etniset yhteisöt ja edelleenkin Libanonin kansasta 40% on kristittyjä ja 57% muslimeja, jotka elävät nykyisin taas suhteellisen rauhassa keskenään. Israelin saapuminen naapuriin kiristi tunnelmaa aika pahaksi sisällissodaksi toisen maailmansodan jälkeen. Sisällissota aloitti libanonilaisten diasporan, jonka myötä libanonilaisia pakeni maasta miljoonittain ympäri maailmaa. Nykyisin, 30 vuotta sisällissodan päättymisen jälkeen Libanonissa vallitsee miellyttävän kosmopoliittinen, mutta geopoliittisesti valitettavan hauras tunnelma.

Aluetta ovat historiassa hallinneet roomalaiset, kreikkalaiset, persialaiset, bysanttilaiset, arabit, egyptiläiset ja foinikialaiset. Jokainen kansa jätti oman jälkensä keittiön historiaan, mutta suurimman vaikutuksen ovat tehneet ottomaanit, jotka hallitsivat maata 1500-luvulta ensimmäiseen maailmansotaan asti. Sen jälkeen ranskalaiset toivat runsaasti kulinaarisia vaikutteita ja maailmalta diasporasta palanneet evakot ovat vaikuttaneet Libanonin keittiöön monella mielenkiintoisella tavalla.

Täytyy myöntää, Libanonin ruokakulttuuri sekoittuu allekirjoittaneella helposti Lähi-Idän muihin keittiöihin. Kuitenkin se on siinä määrin ainutlaatuista fuusiota, että haluan tutustua siihen lähemmin. Sitä mukaa kun tutustun Levantin helmen ruokakulttuuriin, raportoin siitä tänne. Tervetuloa matkaseuraksi.