Po’boy-leivät eli ’Poikapolot’ jättikatkaravuilla.

Tämä ruoka ilmestyi New Orleansin ruokalistoille tällä nimellä 1970-luvulla, mutta vastaavia täytettyjä patonkeja on syöty Louisianasta varmaankin jo Aurinkokuninkaan aikoihin kun ranskalaiset toivat patongin Uuteen maailmaan. Mereneläviä New Orleansissa on aina ollut saatavilla, joten oli luontevaa syödä niitä leivän kanssa.

Tarinan mukaan nimi Po´boy, joka on lyhennys sanoista poor boys eli köyhät pojat (tai poikapolot) juontaa juurensa New Orleansiin vuoteen 1929 ja neljä kuukautta kestäneeseen raitiovaununkuljettajien lakkoon. Tarina liitetään New Orleansilaiseen ravintolaan Martin Brothers Coffee Stand and Restaurant, jonka omistajat Martinin veljekset olivat entisiä raitiovaununkuljettajia. Veljesten kerrotaan jakaneen lakkolaisille näitä leipiä ilmaiseksi ja jsosain vaiheessa ravintolan työntekijät olivat keksineet nimen lakkolaisille poor boys eli poikaraukat tai miten sen nyt haluaakaan kääntää.

Tätä tarinaa pidetään tosin nykyään 1960-luvulla kehiteltynä viraalimarkkinointikampanjana, sillä sitä aiempia viittauksia ei leipiin tuolla nimellä ole. Moniin muihin merellisiin herkkuihin kylläkin, kuten Oyster loaf eli ’osterilimppu’ tai puolet paistettua katkarapua ja puolet paistettua osteria sisältävä Peace Maker eli La Médiatrice (ransk. ’rauhanvälittäjä’). Nimen alkuperästä ei ole varmuutta mutta kirjassaan The Art of the Sandwich, Jay Harlow kertoo että nimi on syntynyt 1800-luvun New Orleansilaisten aviomiesten palatessa kotiin harhareissuiltaan. Siinä missä herrasmiehet muualla maailmassa palasivat kukkapuketin kanssa, New Orleansissa kotiin palattiin nolona patongin kanssa. Tiedä sitten.

Poikaparkoja myydään New Orleansissa melkein joka kaupassa ja kahvilassa. Niitä löytyy pakasteina ja vakumoituna, tuoreena einestiskiltä ja leipomoiden sivutuotteina myytävinä. Po’boy-leipiä valmistetaan myös lihatäytteisinä, joskin se tapa on ilmeisesti harvinaistunut ja useimmiten nimi tarkoittaa patonkia täytettynä juuri grillatuilla äyriäisillä. Jos po’boyssa on lihaa, se on useimmiten naudan ylikypsää paahtopaistia kreolisinapilla ja demi glace-kastikkeella höystettynä. Kuulostaa hyvältä sekin.

New Orleansissa tämä on yksi rakastetuimmista paikallisista herkuista. Jopa siinä määrin, että sitä varten järjestetään vuosittain festarit, jossa livemusiikin, katutaiteen ja katukeittiöiden voimin kunnioitetaan tätä legendaarista voileipää ja katukeittiöiden kokit kilpailevat kehitellessään uusia reseptejä ja lisukkeita po’boylle.

Po’boyt tarjoillaan useimmiten joko ranskalaisten kanssa tai kylkeen lyödään annos toista Louisianan kreolikeittiön erikoisuutta red beans and rice, josta kirjoitan tuonnempana. Tässä reseptissä leipä kuitenkin pelkiltään, jos ei nälkä lähde, voi sille tehdä vielä lisukkeen, mutta itse en jaksa syödä kokonaista tällaista.

Sen verran ikoninen on tämä katkarapuversio po’boysta, että huolimatta sen hankaluudesta meillä päin, tässä on kehittelemäni resepti joka sopii Suomen olosuhteisiin.

Po’boy jättikatkaravun pyrstöillä.

New Orleansin ruoka on tämän blogin kannalta monin paikoin tosi hankalaa, koska NOLAssa (New Orleans LouisianA) käytetään todella paljon mereneläviä. Rapuja, ostereita, hummeria, simpukkaa, pehmytkuorirapua, katkarapua, jättikatkarapua ja kalmaria, mustekalaa ja ihan kummallisia Meksikonlahden kaloja.

Näiden sovittaminen kotimaiseen markettitarjontaan on hiukka vaikeaa. Meiltä kun löytyy kotimaisten kalojen lisäksi lähestulkoon pelkkiä esikeitettyjä pakasteita. Yhtälöstä tekee hankalan se, että esikeitettyä ei oikein voi kypsentää samalla tavalla kuin Louisianassa. Tämäkin ruoka tehdään useimmiten rapeaksi friteeratuilla ravuilla, mutta esikeitetty rapu ehtii helposti ylikypsyä ennen kuin fritti on kypsää.

Tässä reseptissä ravunpyrstöille annetaan vain vähän lämpöä, sen verran että saadaan mausteet kypsytettyä.

Ainekset:

• Pari 20cm baguettea tai yksi pitkä patonki.
• 700g jättikatkaravunpyrstöjä siivottuna
• 3 rkl Lutakon läjäystä
• pari kynttä valkosipulia siivutettuna
• 4 rkl ruokaöljyä
• Cajun rémouladea
• Rucolaa
• 2 pihvitomaattia siivutettuna
• Suolakurkkuja siivuina, amerikkalaistyylisiä (makeita, esim Felixiltä löytyy suoraan amerikkalaisia suolakurkkuja jos ei ole itse tehtyjä kaapissa)
• (Srirachaa jos tykkää tulisesta)

Valmistelu:

Siivoa ja / tai sulata jättikatkaravut. Itse taitan yleensä myös hännät irti, mutta joidenkin mielestä ne ovat mukavan rapsakoita. Kuivaa pyrstöt ja pyörittele ne cajun blendissä. Laita pyrstöt jääkaappiin hetkeksi maustumaan. (Tee cajun rémoulade) Siivuta valkosipuli. Siivuta pihvitomaatit. Siivuta suolakurkut jos käytät kokonaisia. Halkaise patonki/baguetet, mutta jätä reunaan lipare jolla leipä pysyy kasassa.

Valmistus:

Levitä leivät valmiiksi auki ja levitä molemmille puolille reilusti rémouladea. Lado rucola, suolakurkkusiivut ja tomaattiviipaleet pohjapuolelle.

Kuumenna öljy pannussa. Kuullota valkosipulisiivut kevyesti. Kalasta siivut pannusta ennenkuin palavat. Tarkoitus on tehdä valkosipuliöljyä, ei poltettua valkosipulia. Kippaa pyrstöt pannulle ja paista nopeasti ihan vaan palttiarallaa minuutti koko ajan katkarapuja öljyssä pyöritellen. Älä jää ihmettelemään tai pyrstöt menee ylikypsiksi. Valuta pyrstöt nopeasti lävikössä ja lataa leivän päälle. Sulje leipä. Nauti.

Kuvat:
Oak Street Poboy Fest: Infrogmation of New Orleans [CC BY-SA 4.0 (https://creativecommons.org/licenses/by-sa/4.0)]