torstai, lokakuu 29, 2020

Gastrodontti maailmalla: Makumatka Kiinaan – osa 2: Sichuan

Sichuan – kontrastien maakunta

Sichuan on taas yksi valtava kokonaisuus haltuun otettavaksi, joten jostakin tämänkin paini on aloitettava. Sichuan, joka kirjoitetaan myös muodoissa Setšuan, Szechuan tai Szechwan, on maakunta n. 86 miljoonan asukkaan maakunta Kiinan eteläosassa.

Sichuan kaiken keskellä.

Sichuanin historia on pitkä, värikäs ja monipolvinen. Syventymättä aiheeseen muutamaa Wikipedia-artikkelia enempää, tiivistän julkeasti 3500 vuotta historiaa muutamalla sanalla: Dynastioita ja kansannousuja, kuningaskuntia ja keisareita, maanjäristyksiä ja kuivia kausia, valloitusretkiä ja valloittajia. Häkellyttävän rikas historia. Kungfua, pandoja ja kiinalaisia. Asioista on valitettavasti kirjoitettu kovin vähän muutoin kuin kiinaksi, joten tämä lyhennelmä keskittyy moderneihin aikoihin.

Ennen Kiinaa Sichuanin alueella vaikuttivat Shu:n ja Ba:n muinaisvaltakunnat joista ei tiedetä nykyäänkään juuri mitään. Vanhin asutus on arkeologisten löydösten perusteella n. 15000 vuotta vanhaa. Historialliset maininnat alueen muinaisvaltakunnista ovat hautautuneet esihistoriaan jo parituhatta vuotta sitten. Sichuanista tuli osa keisarillista Kiinaa jo 300 ennen ajanlaskun alkua Qin-dynastian kyykytettyä sekä Shu:n että Ba:n. Sen jälkeen siellä oli suuressa mittakaavassa ajatellen rauhallista melkein 2000 vuotta. 1600-luvulla kapinakenraali Zhang Xianzhong valtasi Sichuanin ja alue tuhoutui pahoin Manchu-kiinalaisten vallatessa alueen takaisin. Vilja-aittana sitä ei kuitenkaan voinut jättää hunningolle, sillä kiinalaisten ruokkiminen ei ole leikin asia. 1800-luvulla Brittien organisoimat Kiinaa kurittaneet Oopiumisodatkaan eivät sisämaassa juuri tuntuneet.

Hiipivän tiikerin kotiseutua.

Länsimainen historiankirjoitus kiinnittää huomion alueeseen vasta 1900-luvulla. Japanilaisten vallattua Mantšurian ja Pekingin alueen Kiinan Tasavallan pääkaupunki siirrettiin Chongqingiin ja japanilaiset suorittivat tästä syystä alueelle ahkerasti pommituslentoja. Toisen maailmansodan jälkeen Kiinan sisällissodassa Sichuan oli viimeinen manner-Kiinan alue joka joutui taipumaan kommunisteille. Japanilaisten antauduttua Hiroshiman jälkeen Neuvostoliitto hyökkäsi japanilaisten nukkevaltioon Mantšukuoon ja valtasivat sen luovuttaakseen sen kommunisteille ja samalla sinetöivät Maon Zedongin vallan Manner-Kiinassa.

Puhemies Maon Suuri harppaus

Tasavallan hävittyä Sichuanin, Kiinan Tasavallasta jäi jäljelle enää Taiwan, jossa tasavalta edelleenkin sinnittelee elossa. Sichuan kuitenkin lähti uusille urille kommunistien ja puhemies Mao Zedongin kannatellessa valona punaista tähteä. Sichuan kärsi muun Kiinan Kansantasavallan kanssa Maon järjestämästä ”Suuresta harppauksesta” jossa kuoli nälkään ja väkivaltaisuuksiin pessimistisimpien arvioiden mukaan jopa 70 miljoonaa ihmistä vuosien 1958-60 välisenä aikana. Lyhyesti Suuri harppaus oli Maon projekti ottaa kiinni länsimainen teollisuus. Käytännössä siinä meni pieleen lähes kaikki mitä yritettiin ja se jäi historiaan ehkä suurimpana ihan helevetin lujaa päin Strömsöä menneenä projektina.

Museo jossa kerrotaan siitä kuinka hienoa tiedettä puhemies Mao teki.

Muutamia esimerkkejä. Viljan tuotantoa piti tehostaa tappamalla tuhoeläimiä kuten varpusia. Kansalaiset määrättiin tappamaan varpusia peltotöiden sijaan. Varpusia tapettiin satojatuhansia, mutta sen seurauksena sato väheni, sillä maatalousväki oli varpusjahdissa ja kaikenlisäksi varpusten määrän pieneneminen lisäsi tuhohyönteisten kantoja jotka söivät senkin vähän viljan. Viljelyä tehostettiin myös Neuvostoliitosta lainatuilla pseudotieteellisillä lähinnä ideologiasta nousevilla Trofim Lysenkon menetelmillä. Eräs mullistava tekniikka oli se että kun vilja istutetaan mahdollisimman tiiviisti, se kasvaisi monin verroin tuottavammin kuin imperialistinen harva vilja. Tätä varten lavastettiin kuvia jossa vilja kasvaa niin tiiviisti että työläiset pystyivät jopa kävelemään laihon päällä puolentoista metrin korkeudessa. Todellisuudessa sato jäi murto-osaan, sillä tiiviit pellot eivät menestyneet ja tiiviiden peltojen kylvämiseksi osa pelloista piti jättää kesannolle.

Kansankollektiivin yövuoro peltotöissä Xinyingissa.

Etenkin Sichuanissa kokonaisia kaupunkeja yhdistettiin valtaviksi omavaraisiksi maatalouskollektiiveiksi joissa kaikki yksityisomaisuus takavarikoitiin ’kansankommuunien’ hyväksi. Noin kolmasosa savitiilisistä asuinrakennuksista purettiin ja jauhettiin viljapeltojen ravinteiksi edellä mainittujen neuvosto-scifistä peräisin olevien menetelmien viitoittamina. Tämä johti satojen tuhoutumiseen sillä seurauksella että kansankommuunien asukkaiden ruoka-annoksia pienennettiin jotta tuotantotavoitteissa pysyttäisiin, sillä propagandakoneisto tehtaili kuvia jossa Lysenkon menetelmät tuottivat viljaa kuin miljoona pientä Sampoa. Pahimmillaan kansankollektiivin maatyöläisen päivittäinen vilja-annos oli 50g riisiä josta osa oli korviketta.

Maolainen kansansulatto toiminnassa.

Toinen esimerkki. Keskuskomitea määräsi että Kiinan on noustava viidessä vuodessa pääosin maanviljelyksestä elävästä maasta maailman johtavaksi teräksentuottajamaaksi. Kansalaiset (joilla ei muuten ollut koulutusta tai kokemusta muusta kuin maanviljelystä ja varpusten tappamisesta) määrättiin tekemään teknologisia innovaatioita. Joku keksi että se mitä Kiinassa on paljon, on ihmiset. Mao keksi että jos jokaisessa taloudessa olisi oma pienoismasuuni millä sulattaa rautaa, tuloksena olisi hillittömästi terästä. Tuotantotavoitteet olivat kuitenkin sellaiset että masuunien lämmittämiseen piti kaataa kaikki alueen metsät, ja metsien loputtua masuuneissa poltettiin myös kansalaisten huonekalut.

Tuotantotavoitteet olivat puhtaasti propagandistisia, mutta paikallistasolla poliittiset upseerit ottivat ne liiankin tosissaan. Raaka-aineiden saanti oli riittämätön joten kansalaiset joutuivat uudelleenkoulutusleirien pelossa sulattamaan masuuneissa raaka-aineiksi maataloustyökaluja. Kaiken lisäksi pienissä kotisulatoissa laadukkaan teräksen valmistukseen tarvittavaa mellotusta ei voitu tehdä, joten syntynyt teräs oli laadultaan totaalisen susipaskaa kuonarautaa. Arviolta alle kolmasosa kaikesta syntyeestä materiaalista oli edes jotenkin luokiteltavissa teräkseksi ja se lähti samantien ulkomaanvientiin. Nälänhädän iskiessä kansalaisille jäi ainoastaan kelvoton kuonarauta josta ei voinut tehdä edes maataloustyökaluja ja teräksiset välineet oli korvattava puisilla työkaluilla, mikä oli poikkeuksellisen vaikea toteuttaa koska metsät oli poltettu masuuneissa.

BREXIT is going to be GREAT !!!!
Eläköön Mao ja Suuri Harppaus. Propaganda jylläsi.

Samaan aikaan Mao Zedong halusi myös modernisoida Kiinan, joten Neuvostoliitosta ostettiin paljon teknologiaa joka luonnollisesti maksettiin teräksellä joka oli paskaa ja maataloustuotteilla joita ei ollut edes omiksi tarpeiksi. Kasvojen menettämisen pelossa Kiina jatkoi ruuan vientiä ulkomaille vielä senkin jälkeen kun nälänhätä oli paljastunut kommunistijohdolle. Suuren harppauksen menestys oli Maolle tärkeämpää kuin muutama kymmenen miljoonaa kiinalaista. Seurasi historiallisen ajan pahin nälänhätä, kannibalismia ja poliittista väkivaltaa. Kiinan virallisten arvioiden mukaan syynä oli viljaa varastaneet työläiset ja nälänhädän uhreja n. 15 miljoonaa. Riippumattomien akateemisten lähteiden arvio vaihtelee 40-45 miljoonan välillä ja joidenkin mielestä voi olla niinkin korkea kuin 70 miljoonaa kuollutta. Miten meni noin niinku omasta mielestä, puhemies Mao?

Chongqing on yksi Kiinan suurimmista kaupungeista.

Maon kokeilusta huolimatta Sichuan nousi nopeasti jaloilleen säilyi Kiinan väkiluvulta suurimpana maakuntana kunnes Länsi-Suomen läänin kokoinen Chongqingin megapoli ja sen 30 miljoonaa asukasta lohkaistiin omaksi maakunnakseen vuonna 1997. Kiinan mittakaava hämmentää. Kuuden Suomen kokoinen kaupunki. Sen asukasluku muuten oli toisen maailmansodan aikaan vain 250000. Kaupungin väkiluku on siis 120-kertaistunut viimeisen 60 vuoden aikana.

Vaikka Chongqing on Jangtse-joen varrella keskeisemmällä paikalla sijaitsevana suurempi ja tärkeämpi kaupunki, Sichuanin pääkaupunki on kuitenkin ’vain’ 14 miljoonan asukkaan Chengdu. Chengdu on ollut jo esihistoriasta lähtien alueen pääkaupunki, sillä se on alunperin Shu-valtakunnan valloittamisen aikoihin perustettu. Kaupungilla on siis ikää jo kunnioitettavat 2300 vuotta. Juuri Chengdu:ssa Tasavalta pisti kampoihin Maon joukoille viimeiseen asti ennen pakenemistaan Taiwanille. Tämä osittain siitä syystä että Chongqing ja Chengdu yhdistettiin rautatiellä vasta Maon hallitessa Kiinaa. Chengu oli vaikeapääsyinen, joten sitä oli helppo puolustaa. Ajan kanssa miljoonien työläisten armeija kuitenkin voittaa minkä tahansa puolustuslinnoituksen. Etenkin kun ylimpänä komentajana oli Maon kaltainen mieshukasta piittaamaton mielipuoli.

Jokien ja vuorten Sichuan

          Nimi Sichuan tarkoittaa lyhyen käännöksen mukaan ”neljää jokea” ja niiden katsotaan tarkoittaneen Jangtsea, Keltaistajoke, Mekongia ja Salween-jokea jotka kaikki kulkivat historiallisen Sichuanin läpi. (Nykyisin ainoastaan Jangtse, sillä kolme muuta kulkevat nykyisin hallinnollisesti naapuriprovinssin Yunnanin puolella, mutta samassa jokilaaksossa kuitenkin.) Suurten hitaasti virtaavien jokien laaksot ovat ilmastoltaan erityisen hyvin viljelyyn sopivia. Sichuan onkin tunnettu ”Kiinan vilja-aittana”. Samasta syystä alueen jokilaaksot ovat erittäin tiheästi asuttuja ja pahasti saastuneita teollistumisen ansiosta. Alue on myös tunnettu Xichangin avaruuskeskuksesta ja Kolmen rotkon padosta, jonka on ajatteltu ratkaisevan kaikki ongelmat, mitä nyt valmistuttuaan tuhosi lukemattomia arkeologisia kohteita ja Suomen kokoisen alueen kiinalaista kulttuurimaisemaa.

Yangtsen rotkot – kappale kauneinta kiinalaista kulttuurimaisemaa.

Jangtse tarkoittaa kiinaksi ’pitkää jokea’ ja se onkin yksi maailman pisimmistä joista. Sitä pitempiä ovat vain Niili ja Amazon. Sillä on pitutta suistosta latvoille 6300 kilometria ja se on niin syvä ja leveä että valtamerilaivat voivat nousta sitä myöten sisämaahan jopa 4600 kilometriä. Aiemmin oli mahdollista seilata koko matka rannikon Shanghaista Chongqingiin asti, mutta nykyisin Kolmen rotkon pato pysäyttää etenemisen kaikkein suurimmilta aluksilta. Pienemmät alukset (uppoumaltaan alle 10,000 tonniset, eli vähän ruotsinlaivaa pienemmät) pääsevät Chongqingiin hurjankokoisten sulkujen läpi jotka nostavat laivat yhteensä yli sadan metrin matkan tekojärvelle.

Veneilyä Jangtsella joskus ennen.

Sichuanin asutus on keskittynyt Jangtsen varrelle provinssin itäosiin. Jo historiallisesti asutus oli siellä missä jokilaaksoa viljeltiin. Tästä kertoo mm. se että jokilaakson väestötiheys on kauttaaltaan Tampereen väestötiheyden luokkaa ja loput 2/3 Sichuanista on verrattain harvaan asuttua, tiheydeltään suomalaista keskiarvoa. Alavilla mailla vuolaina virtaavien superjokien tapaan myös Jangtsella on paha tapa äityä tulvimaan. Aiemmin Jangtse järjesti muutaman kymmenen vuoden välein Sichuaniin kunnon supertulvan jotka säännöllisesti aiheuttivat suuria tuhoja. Viimeisen sadan vuoden aikana on ollut viisi merkittävää tulvaa joista pahin, vuoden 1931 tulva tappoi yli 300,000 ja jätti 40,000,000 ihmistä kodittomaksi.

Kolmen rotkon padon yksi tärkeimmistä perusteluista oli Jangtsen tulvien tasaaminen ja sen valmistumisen jälkeen Jangtsen tulviminen on Sichuanissa vähentynyt. Virallisesti tosin Kolmen rotkon pato sijaitsee Hubein naapurimaakunnassa, mutta sama joki ja sama alanko kuitenkin. Padon voi kuitenkin hyvin sanoa olevan myös Sichuanin puolella koska padon takana oleva 600km pitkä tekojärvi ulottuu pitkälle Sichuanin puolelle. Pato ja tekojärvi uhmaavat taas suhteellisuudentajua. Järven pinta-ala on aika tarkalleen sama kuin Päijänteen, mutta keskisyvyys on yli kaksi kertaa syvempi. Sen 39.3 kuutiokilometrin järjetön vesimäärä koettelee jo ympäröiviä vuoria.

Veneilyä Jangtsella nykyään.

Tekojärven pinta on 175 metriä alkuperäistä korkeammalla ja veden paine vuoria vasten on jo nyt aiheuttanut valtavia maanvyöryjä. Jangtsen suistoon kertyvän liejun määrä on pudonnut padon valmistumisen jälkeen puoleen, eli patojärvi kerää valtavia määriä liejua jonka pelätään mahdolisesti täyttävän koko patojärven. Padossa on jo havaittu yli 80 pientä hiusmurtumaa, mutta viranomaiset ovat sitä mieltä että kestää kestää. Niin ja mainitsinko että pato sijaitsee seismisesti erittäin herkässä mannerlaattojen siirroskohdassa. Hivenen huolestuttaa että kiinalaiset saavat uuden vedenpaisumusmyytin. Pato ei myöskään ole poistanut tulvia. Edellisen kerran vuonna 2010 sen pinta nousi niin korkealle että padon murtumista pelättiin ja siitä hätäjuoksutettiin niin paljon vettä että satoja kuoli seuranneissa maanvyöryissä ja tuhansia asumuksia jäi veden alle. Kiinan mittakaavassa ei meinaa pysyä kärryillä.

Näin hillittömän padon ja hillittömän tekojärven mahdollistavat vuoret. Maakunta on vuoristojen ympäröimä ja kiinalaisilla onkin sanonta: ”Tie Sichuaniin on hankalampi kuin taivaaseen nouseminen”. Tästä seuraa että periaatteessa subtrooppiseen ilmastovyöhykkeeseen kuuluva Sichuan on ilmastollisesti kummajainen. Kesäisin lämmin ilma jää paikoilleen suurten jokien laaksoihin ja lämpötila pysyttelee 40 asteen tuntumassa, kun samaan aikaan Sichuanin reuna-alueilla, jotka ovat ympäröivien vuorten rinteillä, keskilämpötila on kesäisin 15 ja 20 asteen välillä. Maakunnan ilmasto on siis otollista ruoka-aineiden kasvatukselle. Sichuanilla onkin lisänimi ”Taivaallinen maakunta”, juuri raaka-aineiden monipuolisuuden vuoksi.

Taivaallisen tulista kiinalaista.

Sichuanin kolme kuumaa. Sichuaninpippuri, chili ja mustapippuri.

Sichuanin keittiötä voidaan luonnehtia yhdellä sanalla: Tulinen. Siinä missä Kanton oli hienovarainen makujen suhteen, Sichuanin keittiö on erään sanonnan mukaan mausteinen, tulinen, tuore ja tuoksuva. Maakunnan ruuissa käytettiin ennen löytöretkiä runsaasti inkivääriä, tähtianista ja suun puuduttavaa sichuaninpippuria, joten Kolumbuksen haettua chilin uudesta maailmasta, se juurtui Sichuaniin luontevasti ja pysyvästi. Chili tosin useimmiten esiintyy chiliöljyn muodossa, mutta löytää tiensä ruokiin myös tuoreena. Chiliöljyä sanotaan Sichuanissa punaiseksi öljyksi ja raaka-aineiden kypsentäminen chiliöljyssä onkin eräs käytetyimmistä ruuanvalmistustekniikoista sikäläisissä keittiöissä. Tässä Gastrodontin resepti.

Maakunnan ruuat ovat ainestensa puolesta monipuolisen räiskyviä. Kiinassa onkin sanonta (joita Kiinassa tuntuu olevan joka asialle), joka kuvaa Sichuanilaista ruokaa: ”Yksi annos, yksi muoto, satoja annoksia, satoja makuja”. Ainekset ovat usein säilöttyjä, kuivattuja tai suolattuja, sillä niiden kuljettaminen vei vaikeassa Sichuanin maastossa aikaa. Kuitenkin pääpaino ruuassa mielletään olevan tuoreilla raaka-aineilla, joista suurin osa meistä ei ole koskaan kuullutkaan länsimaissa. Mausteina Sichuanilaisessa ruuassa käytetään tavallisimmin chiliä, inkivääriä, tähtianista ja sichuaninpippuria, mutta myös runsaasti paikallisia yrttejä ja ruokakasveja. Meikäläisille tunnetuimpia niistä lienevät maapähkinä ja seesaminsiemenet.

Vaikka suurin osa ruuasta on tulista, kuuluu sichuanilaisen keittiön ateriaan viimeisenä ruokalajina vähemmän tulinen annos, jolla saadaan suun polte laskemaan. Nämä vähemmän tuliset ruoka-annokset ovat monet saaneet jalansijan maailmalla osana ”kiinalaista ruokaa” ja varsinkin Yhdysvalloissa ja sitä kautta myös Suomen kiinalaisissa ravintoloissa. Kuuluisin varmaankin Kung Pao – kana, jota suomessa osataan monin paikoin tehdä jo kotonakin, suomalaiseen makuun sovitettuna. Sichuanin reseptillä tehty Kung Pao ei muuten ole normaalioloissa näitä aterian päättäviä mietoja ruokia, vaan aivan perinteinen ihana suun puuduttaja.

Ristiriitaisesti tämän päivän sichuanilaiset katsovat tulista ruokaa hieman nenänvarttaan pitkin. Ruuan tulisuutta on usein käytetty ympäri maailmaa peittämään pahaksi mennyttä raaka-ainetta. Tulinen ruoka muistuttaa moderneja kiinalaisia ajasta, jolloin kaikki oli köyhempää, eikä Kung Pao kanakaan ollut sieltä tuoreimmasta päästä. Sichuanissa nuorempi väki haluaa osoittaa hyväosaisuuttaa syömällä mietoa ruokaa muualta päin Kiinaa. Tässä blogissa käsitellään kuitenkin sichuanilaisen keittiökoulukunnan perinteisiä mausteisia ruokia, sillä Sichuanilla on jopa oma pippuri.

Nimikkopippuri joka pörisee suussa.

Sichuaninpippuri joka ei ole
chiliä eikä pippuria

Pippuri joka kantaa maakunnan nimeä ei oikeasti ole pippuri, eikä oikeastaan edes kovin tulinen. Sichuaninpippuri eli pippuriruutapuun marja eli Zanthoxylum piperitum kuuluu rutaceae heimoon, mihin myös sitrushedelmät kuuluvat. Sichuaninpippuri on siis läheisempää sukua appelsiinille kuin pippurille tai chilille. Kaikki Zanthoxylum-suvun kasvit ovat aromaattisia ja niitä käytetään Afrikassa ja Aasiassa laajalti mausteina, mutta näistä oikeastaan vain sichuaninpippuri on päätynyt länsimaailman tietoon. Kiinassakin käytetään monia saman suvun puiden marjoja eri mausteina, mutta tämä Z. piperitum on aito sichuaninpippuri, josta tosin käytetään meikäläisittäin myös nimiä anispippuri, kiinanpippuri, fagara ja sanshoa. Muiden suvun maustelajien maku vaihtelee jonkin verran, mutta olennaisinta on se miltä Zanthoxylum tuntuu suussa.

Siinä missä pippurin poltteen luo piperiini ja chilin kapsaisiini, ruutapuun marjojen tehoaine on hydroksi-alfa-sanshooli. Kapsaisiini ja piperiini polttavat suuta, sillä molekyyleinä ne ovat sopivan saman muotoisia kuin kivun välittäjäainemolekyylit, jotka viestivät happamuudesta ja palovammoista. Kapsaisiini ja piperiini sitoutuvat kipureseptoreihin välittäen aivoihin käskyn, että nyt sitä endorfiinia, täällä ollaan tulessa. Hydroksi-alfa-sanshooli taas puolestaan aktivoi tuntohermoston reseptoreita. Yritin ottaa asiasta enemmänkin selvää, mutta asiayhteys johti välittömästi raskaamman sarjan neuroanatomian puolelle. Sanotaan lyhyesti että anispippuri kiihdyttää sitä tuntoreseptoria joka on vastuussa hipaisun tunteesta. Lopputulos sichuaninpippurista on hyvin erikoinen yhdistelmä puutumista, kihelmöintiä ja sitä tunnetta mikä tulee kun työntää kielensä 9 voltin patteriin. Ja se on kaikenlisäksi todella hyvää. Mauste oli herättämänsä erikoisen tunteen takia vientikiellossa Yhdysvaltoihin vuoteen 2005 asti, joten suurimmassa osassa maailmalle levinneistä kiinalaisista ruuista ei sichuaninpippuria ole, joten maku saattaa olla syöjälle uusi. Suosittelen kuitenkin tutustumaan. Suomesta sitä löytyy monista etnokaupoista tai luontaistuotekaupoista.

Doubanjiang 豆瓣酱

Siinä missä sichuaninpippuria sanotaan sichuanin keittiön sydämeksi, tätä tahnaa sanotaan sichuanilaisen keittiön sieluksi. Se on helppo uskoa, sillä ainakin resepteissä tämä tuntuu esiintyvän melkein jokaisessa. Kyseessä on chilistä ja sichuanilaisista härkäpavuista fermentoimalla tehty tahna, jossa on oma hyvin tyypillinen makunsa. Kotioloissa täällä Suomessa sitä on melkoisen vaikeaa tehdä itse, sillä kyseisiä papuja ei oikein saa mistään muualta kuin Sichuanista ja vaikka sattuisi saamaan, tahnan valmistukseen kuluu vähintään neljä kuukautta aikaa (toinen lähde oli sitä mieltä että tahnaa pitää kypsytellä kolme vuotta) ja sitä pitää muistaa sekoittaa joka päivä sinä aikana, joten jätän tällä kertaa väliin sen itse valmistuksen. Etnisistä ruokakaupoista olen löytänyt ainoastaan Vii Voanista Helsingistä Lee Kum Kee tuotemerkin alla myytävää Chilli Bean Saucea, joka on periaatteessa doubanjiangia. (Nykyisin, vuonna 2019 doubanjiangia löytyy melkein jokaisesta Aasia-kaupasta.) Ei tosin sichuanilaistenkaan mielestä ole ihan niin hyvää kuin autenttinen kotitekoinen, mutta johonkin se raja on vedettävä. Seuraavalla kerralla ehkä värvään taas jonkun tuomaan sitä minulle Kiinasta.
          Koska tämä tavara on niin hankalaa saada, useimmissa resepteissä on kerrottu miten sen voi korvata länsimaissa. Tänä kesänä (taisi olla vuosi 2014) olen kehitellyt useampaankin kertaan eri reseptejä soveltamalla kastikkeen, joka toimii meidän perheessämme doubanjiangin korvikkeena. Se on myös huomattavasti nopeampi valmistaa kuin alkuperäinen, vaikka autenttisuudessa mennäänkin metsään. Ja toimii myös pöytämausteena jos perheessä on lapsia jotka ei suuremmin chilille lämpene. Tässä resepti Gastrodontin Sichuan-chutnyyn.

Kuvat:
[Xinyang working at night] Public Domain (PD)
Mao Propaganda: flickr: 70023venus2009
Muut: Depositphotos ja Gastrodontti

Katso myös

Gastrodontti tutkii: Pinaatti

Pinaatti. Se on vihannes. Maailman lapsien tasapuolisesti vihaama pakkovihreä, rakastettu rautaisannos ja Kippari-Kallen voimien salaisuus. Harvempi kuitenkin tietää että Kippari-Kallen rautaisten voimien lähteenä pidetään pinaatin A-vitamiinia eikä suinkaan rautaa. Saksalaisen tiedemiehen...

Maustematka Intiaan

Tämänpäiväinen ruuanlaittorupeama oli yksinkertaisempi joten aikaa riittää elinympäristön tutkimiseen. Voisin puhua siis Intiasta, missä kuukin on kummempi. Intian keittiöissä käytetään paljon meille totisen vieraita aineksia ja mausteita. Netistä kun louhii reseptejä,...

Gastrodontti tutkii: Maissi

Tänään syödään puuroa. Oikeastaan maissipuuroa eli polentaa. Sana polenta nimittäin tulee latinan pulmentum-sanasta joka tarkoitti muinaisten roomalaisten pääasiallista ravintoa, randompuuroa. Roomassa se useimmiten tehtiin kuorituista ohranjyvistä, jotka...

Gastrodontti tutkii: Pastamuotojen lyhyt oppimäärä

Ajattelin kirjoittaa tämänpäiväisen saarnan aiheesta pasta ja sen eri muodot. Helppo homma, ajatteli Gastrodontti, senkun vain käännän ja referoin wikipediasta kaikista eri pastoista kirjoitetut artikkelit lyhennettyyn muotoon. Voi miten väärässä...

Pesto ja muut Välimeren öljy- ja yrttikastikkeet.

Öljyistä kastiketta.   Pesto alkaa olla vähitellen suurelle yleisölle tuttu pastakastike. Sitä saa jo Pirkka-purkeissakin ja siitä tietää että ollaan Pihtiputaan mummon...

Latest articles

Zaru Soba – japanilainen helleruoka ja oodi tattarille

Zaru Soba on kaikessa yksinkertaisuudessaan kylmiä nuudeleita dippikastikkeella. Kuulostaa erilaiselta, mutta pienellä pohjustuksella niissä on järkeä ja tarina joka johdattaa taas kauas...

Gastrodontin juustot: Mistä vuorijuustot tulevat

Vuorijuustot ja Metzler Ziegenheubergkäse Tämän sanahirviön takana on siinä määrin herkullinen juusto että siitä...

Fettucine Alfredo – yksinkertaisesti jumalaista pastaa

Yksinkertainen on kaunista. Tämä mieletön pasta syntyy kolmesta raaka-aineesta. Ensiksi kuitenkin varoituksen sananen. Tämä ruoka ei ole terveellistä, joten nautitaan kohtuudella ettei...

Food Science: Vol 3 – Makufysiikka

Seuraa pitkä artikkeli ruuan mausta. Pituudessa mennään Long Play-mittakaavaan, joten ota hyvä asento ja tutustu makuaistin ihmeelliseen maailmaan. Asiaa pyöritellään kuin hyvää...

Raimukoshō – Ihana grillilisuke Japanista

Japanilaisissa ruuissa parasta on se, kuinka melkein jokaiseen liittyy joku legenda. Niin myös tämän ihanan tulisen, happaman ja suolaisen lisukkeen alkuperän tapauksessa....

JÄTÄ VASTAUS

Please enter your comment!
Please enter your name here